Long time no see

Hiljaiseloa  vietelty, oma saikku ja kurssit vienyt aikaa ja kykyä sen verran, että on blogi ja enempi treenaaminen ollut tauolla. Yritetty kyllä treenata, ja treenattukin useampi kerta viikossa, pikkuhiljaa pystyy taas enemmän ja enemmän tekemään. Tarkoitushan olikin tehdä lyhyempiä treenejä useammin, niin se on nyt toteutunut. Oman taloyhtiön piha myös korkattu treenikäyttöön, saa nähdä tuleeko sanomista. Ja se perus päiväkirjamalli taitaisi kuitenkin sopia meille paremmpin kuin tämä koneella naputtelu..

Ollaan myös laitettu pihaa kuntoon, paljon tekemistä kun oli niin kamalassa kunnossa, vaikkei ny mikään plantaasi olekaan.. Kissinpojat pääsee nyt ulos myös flexeissään, ja Teuvon voi unohtaa pihalle. Ei se siitä mihkään ole ollut lähdössä, mutta en valvomatta ole uskaltanut jättää kumpiakaan hetkeksikään. Nyt kun aita on vihdoin pystyssä, niin voi vaikka kupin kahvia hakea, eikä tarvi niin pelätä, että joku pöllähtää pihalle tai tiput ja puput houkuttelee kiltit pienet pois pihasta. Vielä kun nurmi kunnolla itäisi, ainut syy odottaa lämmintä säätä..

Päätin myös nyt kuitenkin, että käydään vielä voittajassa kisaamassa, että saadaa kokemusta. Ilman paineita, ei mitään välitä tuloksella vaan haetaan oikeaa mielentilaa. Ja tieten tulen kuitenkin ottamaan kaameen jännityksen päälle tuloksesta.

Ja missä mennään? Ihan kohtuu hyvässä aikataulussa mennään, en kuitenkaan ole päättänyt mulloin pyrin starttaamaan evl:ssä, valmis se ei vielä ole. Liikkeet on kohtuu hyvällä mallilla, olen eniten huolissani uusista liikkeistä ja seuraamisesta, joka ei tule kestämään evl-kriteereitä millään asteikolla.

Ohjattu ja ruutu merkin kautta on edennyt hyvin, merkkikin on parantunut vihdoin. Ensin tuntui ettei edisty lainkaan, mutta into on tullut hyväksi ja kohta merkin takana parantunut. Tai siis että ylipäätään on merkin takana, eikä kieppaa siitä ohi. Ruudun sisällä kohta on edelleen vähän huono, ja toistaiseksi ei aina malttaisi mennä merkille käytyään ruudussa. Ohjatussa merkki on vahvempi, noutojen jälkeen menee jopa helpommin merkille kuin ekalla kerralla, milloin usein aikoisi mennä keskikapulalle. Tajuntaa on saatu laajennettua sen verran, että vaikka pysäytän sen keskikapulalle mennessä, niin se osaa vaihtaa tehtävää kohtuudella, eikä vain juokse sivuun kiinni pöllämystyneenä ja jätä tekemättä kokonaan.

Teuvo menee usein myös palkan kanssa ruutuun makoilemaan, on se niin kiva paikka. Vielä kun menisi keskelle..

Tunnari toimii edelleen, zeta on hyvä, kaket alkanut tulla maltilliseksi. Viime aikoina ei ole sotkenu ligg(seiso-maa) ja rrok(seiso-istu) -käskyjä, ja ollaan tehty kuunteluharjoituksia väärillä sanoilla. Ei enää edes ihan joka sanalla tee jotain... Ollaan jonkun verran tehty myös kaukojen kontaktiharjoituksia, palkitsen siitä, että malttaa katsoa minuun eikä vilkuile maisemia välillä. Rok on aika ajoin ihan super hieno, harmillisesti usein juuri silloin kun en ole pyytänyt tekemään sitä. Häiriöharjoituksia ollaan tehty milloin voitu, enemmän pitäisi koirahäiriöitä koittaa keksiä. Palkattomuutta otettu silloin tällöin, ei edelleenkään tarpeeksi. Mikä ihme siinä on, ettei blondi voi ymmärtää..

Näyttelykausi avataan ensi sunnuntaina, toiveissa olisi saada ne puuttuvat sertit, että voisi vapaammin päättää mitä karvan kanssa tekee. Kolmeen näyttelyyn ilmoitettu ja pari lisää pitäisi keksiä ennen syksyä, tämä kesä siis mennään karvoilla vielä joka tapauksessa. +10 astetta alkaa jo olla liian kuumaa, Teuvo juo jo nyt tosi paljon treenissä ja läähättää tosi helposti. Palkan saatuaan juoksee varjoon makaamaan, siitä tietää, että jäähdyttely on jo päällä. Nyt on onneksi ollut vilpoisampaaa, ja tieten ei itse ole kunnossa reenatakseen täysillä.

Kamalan kiltti koira se kyllä on, olen alkanut ajatella, ettei mun pitäis kontrolloida sitä ehkä niin paljoa. On niin nöyrä, pitää muistaa ainakin, etten huomauttele kovalla äänenpainollakaan, kiltisti ja hämmästelevästi vain. Oman pihan aidan taakse karkasi eilen naapurin chihu räyhäämään, ja kielsin heti alkuunsa Teuvoa reagoimasta ja käskin maahan. Siinä se maassa makoili kiltisti kun kantelin kukkia sisälle ja chihu se vaan räyhäsi aidan takana. Miten kiltti voi koira olla.. Ei edes kiihtynyt tilanteesta, makasi vain ja katsoi minuun, että mitäs sitten pitäisi tehdä? Voisi se vähän vallattomampi olla, ehkä sille pitäisi suoda vähän enemmän vapauksia ja virheitä, etten tee siitä liian kuuliaista, pelkään että sen mukana kulkee passiivisuus.