♥ Fakiiri Teukki ja maagiset taikasanat "Karvaa, karvaa, enemmän karvaa!"

Mahtavaa kun on viileää! Ihan kuin olis pitkästä aikaa vanha kunnon Teukki näpissä. Hömpsöttää paljon enemmän, jaksaa pirun paljon enemmän, on oma-aloitteisempi eikä juokse varjoon makaamaan kesken treenin jne. Touko-syyskuu oli todella hankalaa treeniaikaa kuumuuden takia. Kyllä, myös syyskuulle sattui liian lämpimiä päivä.  Paljon kuuluu ohjelmaan jo temppuja, joissa pitää juosta paljon, ja koira läkähtyy jo muutamasta toistosta. Suu auki ei voi kunnolla haistella, kapula suussa ei voi kunnolla läähättää, ja kaikkea pitäisi vaan koittaa treenata. Oi sitä kesäsateen reimua kun pääsi kunnolla reenaamaan! Mitä huonompi keli, sen innokkaampi Teu. Meitä ei huono keli haittaa ollenkaan, oikein odotaan ulkokisaa kaatosateessa, riemua se meille olisi! Tänä kesänä ei kilpailtu lainkaan, arvioidaan tilannetta ensi kesänä sitten uudelleen.. Vaan on se karva niin nättikin, osaksi siksihän tämä minun rotu on, että pidän sen ulkonäöstä. Ja partikselle kuuluu karvat, enkä millään tahtois karvasta luopua vaikka sitä minulle ehdotellaan. On se niin nättikin.. Ja koska näyttelyissä nyt toistaiseksi käydään, niin ei vielä edes etäisesti harkita uutta kampausta. Onnekkaasti Teuvon karva on erinomaista laadultaan, joten määrästä huolimatta on sen hoito todella helppoa. Ja on se niin nättikin.

Valitettava tosi asia on siis, että Teuvoa on siis siunattu melkoisella määrällä karvaa. Kyllähän partiksella karvaa kuuluu ollakin, eikä Teuvo ehkä edes voittaisi kisaa karvaisuudesta. Mutta koska vanhat jannut oli lähes nakuja Teukkiin verraten, niin en ole ennen tullut ajatelleeksi kuinka paljon se oikeasti haittaa harrastamista, etenkin tokoa. Ehkä myös siksi ajattelen tätä ongelmaa, että ensimmäistä kertaa treenataan selkeästi tavoitteena TVA-titteli. Kuumuus ei ole ainoa haitta, vaan vastaan on tullut useita käytännönongelmiakin.

Yleensä aina ennen kuin lähdetään treenaamaan, laitetaan tukka. Teuvo tietää hyvin mitä tarkoittaa "tule tänne niin laitetaan tukka", silloin tullaan luokse ja laitetaan pää syliin, että voin asentaa mitä ihmeellisempiä ponnarivirityksiä sen päähän. Tokossa on tietenkin erityisen tärkeää myös, että ponnarien värit täsmäävät ohjaajan vaatetuksen kanssa. Teuvo on ilman ponnaria käytännössä katsoen sokea, ihan ei toteudu rotumääritelmän "kulmakarvat kaartuvat ylös ja eteenpäin, mutta eivät ole niin pitkät, että ne peittäisivät silmät kokonaan". Mutta jopa parempi minusta näin, koska nyt kaikki tukka ylettää ponnarille hyvin. Luoksetulon pysäytystä on harjoiteltu heittämällä pallo koiran taa käskyn kanssa samaan aikaan. Erittäin harmillista, jos tukka ei ole hyvin ja koira ei näe, että pallo oikeasti lentää samaan aikaan. Samaten noutokapula ja kaikki tunnarikapulat katoavat joskus mystisesti, jos nurmi sattuu olemaan yhtään pidempää. On siis erittäin tärkeää, että tukka on hyvin. Luoksetulon stopissa ja kaukokäskyissä paino siis todellakin suullisten käskyjen ehdottomassa kuuntelemisessa, korvakarvat saa kuitenkin aina nypittyä ja korvien toimivuutta koulutettua.

Fakiiri Teukki ei tietenkään tietoisesti tee illuusioitaan. Ensimmäinen illuusio kävi jo pentukarvan aikaan luoksetuloa reenatessa, illuusio "seison vaikka pitäisi istua" toimii jo 15 metrin päästä. Sattumalta en kutsunutkaan koiraa luo, vaan palasin palkkaamaan paikalla pysymisestä, niin suureksi yllätyksekseni Teukki seisoi paikoillaan vaikka olin jättänyt sen istumaan. Vaikea on erottaa koiran asentoa kauempaa katsellessa. Nykyisin kyllä katselen hieman tarkemmin ryhtiä, se usein paljastaa jos asento on muuttunut. Myös melko aikaisessa vaiheessa tuli illuusio "olen lonkallani vaikka näytän suoralta" paikkamakuuseen, ja yksinkertaisesti luovuin suoran asennon kriteeristä. Asennon vaihtamisen toki huomaa, mutta ajattelin olevan epäreilua vaatia sitä, jos en aina siihen puutu. Lonkan ottaminen kun kävelen pois, lonkan ottaminen kun satun katsomaan muualle, paljon on mahdollisuuksia siihen, etten näe asennon vaihtumista. Treenattiin inasen korkeampi vire makuuseen eikä lonkka-asento ole aiheuttanut ongelmia. Joskus harvoin Teukki ottaa lonkka-asennon ja huomaankin sen, mutta koska ei ikiniä vaihda asentoa lonkan otettuaan, päätin ettei tätä sotaa sodita.

Kaukokäskyt alkoivat aiheuttaa päänvaivaa melko aikaisessa vaiheessa. Luovuin jo heti alussa toiveesta nähdä molemmat takajalat, kriteeri on ettei Teuvon oikea takajalka saa liikkua. Mitä olen sittemmin kuvannut siirtymiä, niin oikean jalan ollessa paikoillaan, on myös vasen jalka paikoillaan. On todella, todella vaikea huomata jalkojen liike erityisesti seiso-istu siirtymässä, kun reiden karvat tippuu tassun päälle koiran käydessä istumaan. Tähän en ole keksinyt kunnon ratkaisua, harkinnassa on ollut tokosukkahousut (Teuvolle siis, mulla on jo) kuten myös oikean puolen trimmaaminen kaljuksi ;) Helpotin treeniä itselleni ja koiralle opettamalla toistaiseksi niin, että jalka siirtyy selkeästi taaksepäin. Sen pystyy kohtuudella erottamaan. Pikkuhiljaa siirtymä pienemmäksi ja luotto siihen, ettei se kokeessa ja kaukaa kuitenkaan tee niin tarkasti "väärinkään". Tekniikan toimivuus selvinnee ensi kevääseen mennessä.

Sivulle palaamiset jäävissä... Helpottanee sitten EVLssä kun koira ei enää makaa tai istu paikoillaan, vaan saa nousta ohjaajan mukaan. Mutta nyt alemmissa luokissa puolikas piste lähtee lähes aina huonosta loppuperusasennosta. Maahanmeno on niin mahtavan näköinen kun karvat heilahtaa ilmavasti leviten koiran sivuille kauniisti pitkin kenttää. Palaa siihen sitten viereen, yritä olla astumatta karvoille, että koira voi nousta istumaan, kuitenkin niin lähelle, että perusasento olisi suora ja tiivis. Ei muuten onnistu. Onnekseni Teukilla todella on niin paljon karvaa myös leveyssuunnassa, että perusasento näyttää tiiviimmältä kuin mitä se onkaan. Joitain totaalimokia on itselle sattunut, kun epähuomiossa joku karva on jäänyt kengän alle, ja koira pomppaa perusasentoon kauemmas minusta ja paikalle jää muistoksi tukko karvaa. Onneksi Teukki ei ole niin herkkähipiäinen, että karttaisi minun lähelle tulemista tämän takia. Tosin, seuraamisen harjoittelusta takaperin oli pakko luopua, kun siinä astuin ihan jatkuvasti käännöksissä Teukin karvoille, ja se alkoi jo näkyä takaperin seuraamisen väljentymisenä. Zetaa odotellessa näillä mennään eikä muuta voi, tosin kokovartaloranskanlettiä ollaan harkittu.

Suurin osa meidän ongelmista seuraa kyllä myös yksin treenaamisesta. Harrastan tokoa osin juurikin siksi, että sitä on helppo harjoitella myös yksin ilman yhdistyksiä ja aikatauluja. Mutta että näkisi kaiken fakiiri Teukin illuusioista yhdellä silmäparilla, no chance. Tunnari on illuusioista ehkä  minua ohjaajana pelottavin. Jatkoharjoittelussa, kun tehdään jo oikeaa tunnaria, olisi tärkeää tietää, että koira oikeasti tuo oikean kapulan. Mutta kun fakiiri Teukki menee kapuloille ja kumartaa, se peittää koko läjän kapuloita päässä ja korvissa sijaitsevan suunnattoman karvamassa alle, eikä minulle ole mitään tietoa mitä siellä karvojen alla tapahtuu. Peloistani huolimatta, suunnatonta ongelmaa ei meille tästä kuitenkaan ole tullut, luotto kohdilleen ja hyvä alkuharjoittelu niin onnistuu yllättävän hyvin. Kokeilin kyllä kaikenlaista, mm erivärisiä pieniä ponnareita kapuloitten päässä, vaalea violetti vieras ja vaaleanpunainen oma. Sitten ainakin näin heti kapulasta oliko se oma, enkä usko, että koira erotti värejä toisistaan. Päätin kuitenkin melko pian mennä ilman mitään, teen selkeitä kuvioita ja pidän kapulat tarpeeksi kaukana toisistaan, että tiedän aukon jäävän oikealle kohdalle. Tämä on mahdollista ja onnistuu yksin, koska Teuvo ei onnekseni vehtaile kapuloiden kanssa vaan tuo oman heti kun osuu kohdalle, pulassa oltaisiin jos se alkaisi siirrellä kapuloita tai törmäisi niihin mennessään.

Joistain kriteereistä on siis ollut vain pakko luopua. Ja hyvä opetus minulle nipottajana on ollut sekin, että vaikka olen niistä luopunut, on asiat silti mennyt suurelta osin aivan täysin nappiin. Kaikkia sotia ei kuulukaan sotia, ja kuten sanottu, kyllä partiksella karvat pitää olla. "Se näyttää niin kauniilta kun karvat heiluu" on moni tokotoveri sanonut. Se lienee illuusioista parhain, ja uskon kyllä, että tuomaritkin lumoutuvat tästä lähes hypnoottisesti lainehtivasta karva-aallokosta, joka lipuu pitkin kenttää suurella ilolla.

"Up Yours", sano Teukki kun liikkuri kysyi miten se pysähtyy, "Minä pysähdyn mut karvat jatkaa aina matkaa!"

♥ 11.-20.10. Uusi ohjelmaformaatti

Ohjelmaformaatti muutettu viimein EVL-painotteisemmaksi. Ohjattu ja merkki nyt ensin mukana. Oonhan minä joskus tehnyt merkkiä, pentukarvan aikaan, mutta olin silti aika yllättynyt miten helppo juttu se Teukille on. Siellä se pönötti parin toiston jälkeen niin nätisti merkillä että. En ole halunnut reenata ruudun kanssa samaan aikaan, ennen kuin ruutu on melko vahva, ettei sekoile sitten ruutuharjoituksissa törppöjen kanssa. Joskus aiemmin mietin, että opettaisin Teukin menemään merkille sen oikealta puolelta, kun se on vähän vino oikealle ja kääntyy aina sinne. Ajatuksena olisi siis ollut vahvistaa kääntymistä vasempaan päin samalla, tässä kun aikaa on. Luovuin ajatuksesta ja ajattelin että menköön vahvemman puolen kautta. Mutta sitten se mokoma päätti mennä oikealta ja nätisti menikin, joten aloin vahvistaa sitä. "Mäne" on merkkikäsky, en muista miksi se on päätetty niin. Edelleen kääntyy kaikessa muussa oikealle ja juoksee rinkiä myötäpäivään. Vein lelun merkin taakse oikealta puolelta enkä ajatellut että samaa reittiähän se menee. Mutta hyvä näin.

Ohjattu otettiin ohjelmaan myös, oikeaa tehdään ensin. "Tuolta" on käsky kuten Veetilläkin oli, siinä on O niinkuin Oikeasessa ja sillä eroaa "Sieltä" mikä tulee olemaan vasen, siinä on S niinkuin vaSen. En jaksa miettiä missä käytän oikeaa oikeaa ja oikeaa vasenta ja miten koira ne käsittää, niin otin Veetillekin omat sanat tuohon hommaan. Tennispallolla vielä toistaiseksi tätä vain.

Testailtiin hyppynoutoa metallilla ja mitään ongelmaa ei ilmennyt! Ihan yhtä innoissaan kuin minkä tahansa muun kapulan kanssa. Ei ongelmaa nostamisessa, eikä sivulle tuomisessa. Toisinaan metalli ja sorvattu aiheuttaa ongelmaa sivulletuloharjoituksissa, tippuu suusta tosi herkästi kun kapula osuu mun housunlahkeeseen. Pitää muistaa ottaa reenin alkuun näitä kun into on suunnaton, ettei enää käy tiputteluvahinkoja. Ei niitä kyllä hetkeen ole ollut, että ehkä voisi vain koittaa luottaa pyhäkoulupoikaan.

Juoksuseuraamista otettu, juoksuosuudet parantunut ihan kivasti, käännös-vasempaan-liikeseis on aika hyvä, oikealle paljon vaikeampi. Kaiken kaikkiaan hyvin. Hanskakausi alkanut ja sen kyllä huomaa, tuo koira on aina ollut ihan pöpinä mun hanskoihin. Nyt pidetään omaa hanskaa mukana lenkillä, että kun kiltisti tarjoilee asioita niin voidaan ottaa pieni hanskaleikki. Ja minä voin pitää omani käsissä, alkaa olla aika vilpakkaa ilman hanskoja. Seuraaminen on se mitä se tarjoaa mieluiten, ja ollaan sitten lenkillä otettu sivuaskeleita.

T-projekti etenee, hitaasti mutta epävarmasti. Tehdään enää vain suht normaaleja tunnareita ja lisäsin sivulle tuomisen ohjelmaan. Se meinaa tuottaa vähän ongelmia, selkeästi pistää Teukin vähän mietiskelemään ja tekee hieman hitaammin tällä hetkellä. En voi kehoittaa tuomaan sivulle, hetki kun avaan suuni niin kapula tippuu, ilmeisesti odottaa palkkasanaa kun senhän minä aina olen sanonut. Parhaiten on nyt toiminut, että käyn kyykkyyn kun olen lähettäny Teukin tehtävälle ja hymyilen leveästi kun se ottaa oikean. Uskon pyhäkoulupoikaan, että homma nopeutuu kun sivulle tuominen selkeytyy. Pitää myös lisätä ohjelmaan yhden kapulan kanssa pelaaminen, olen jotenkin pelännyt että se loisi tunnariin jotenkin noutofiilistä, mutta ehkä se on nyt niin vakaalla pohjalla, että huoli on turha. Voihan se olla ollut turha ilman sen kummepaa analysointiakin..

Ruutuun pitää alkaa ottaa kunnon häiriötreeniä. Eilen tehtiin niin, että matkalla oli Noelin tunnari, eikä Teukki nähnyt ruudun tekoa ja se oli Helenin tekemä, niin olipa vaikea juttu. "Että mitä piti tehdä?! Täs ois kapuloit, sit ois hyppylöit, sit ois - eiku ei tääl oo mitää, toi A-estekö?!" Autoin perille ja sitten se löytyi kyllä hyvin helposti ja vauhdikkaasti. Tosi kummaa, että koira joka on tehnyt A-esteen ehkä 6 kertaa elämässään (eikä erityisen innokkaasti), meinasi tarjota sitä vaihtoehdoksi.. Tosin putkikin sujui niinku vanhalta tekijältä, eikä sitäkään ole järin montaa kertaa testattu. Aina se menee ruudun sisään, mutta hieman vasempaan laitaan meinaa aina kammeta. Ei ollut merkkaria (merirosvominimerkkiä) mukana, niin tehtiin kaikki toistot ilman mitään helpotuksia.

Kaket aiheuttaa edelleen päänvaivaa. En myös ole itse taaskaan päättänyt strategiaa tarkasti, joten se hieman varmasti vaikeuttaa hommaa molemmille kun tekee taas vähän kaikkea. Selkeyttä tähän. Edelleenkään ei ole hyvä harjoitella seiso-maa ja seiso-istu samalla kerralla. Erilleen ne, ni pääsen nauttimaan oikeasta asiasta kauniisti tarjoiltuna. Ongelmana liian pitkät asennot, maasta seisomaan nousu tapahtuu ilman, että yksikään jalka liikkuu, niin olen opettanutkin. Ongelmana vaan, että asento on aivan kamalan pitkä ja nyt pitäisi opettaa kuitenkin toisin. Seiso-istu on todella hankala, ja etenkin on sitä jos koira on pitkä. Se on kyllä hankala vaikka se olisi lyhytkin. Nyt siis mietin, että lyhennänkö koiraa, opetanko tekemään pituudesta huolimatta, vai molemmat.. Varmaan molempi parempi. Ärsyttää kun en oo ajatellut alusta asti tuota pituutta, minusta oli vain hienoa kun se teki niin somasti kaikki jalat ihan paikoillaan.

Kaket täytynee palata tekemään lähellä koiraa, unohtaa hetkeksi matkan kasvattaminen. Seiso-istu mennän tällä hetkellä vähän pakittamisen kautta. Opetan nyt niin, että se selkeästi liikkuu taaksepäin tehdessään siirtymän. Opetin sen tekemään sen samalla tavalla myös maasta noustessaan, eli RRrok käskyllä maasta istumaan pitää työntää itseään taaksepäin. uskon, että parempi näin, karvat peittää näkyvyyttä niin älyttömästi tässä. Mun on helpompi nähdä että se siirtää jalkaa taa, kuin että se ei siirrä sitä tai siirtää eteenpäin ihasen. Vanha usko siihen, että näin se tajuaa painon siirron taakse ja minä saan palkattua varmemmin. Tiedä sitten miten käy, se selvinnee. Pakitellaan myös rappusia ja noustaan takaperin rotvallin reunalle tekee kaukoja.

Kyllä tämä tästä.. Saisi omat ajatukset selviksi niin ehkä pyhäkoulupojan olisi pikkasen helpompi tajuta minua. Typerä emo kun sekoilee.

♥ T-Projekti ja Kake

9.-10.10. T-Projektin aloitus

Projektipäällikkö: M.Häkkinen
Projektiassistetti: T.Jones
Tarpeisto: T.Häkkinen (iskä, tarviin lisää kapuloita!)
Visuaalinen suunnittelu 10.10.: T.Kurki


Ajattelin tiistaina, että tästäpä tulee kunnon projekti. Oon niin hissukseen menny eteenpäin, että luulin hopun vielä iskevän, kun päätin että kuukaudessa on vedettävä pakettiin tää broggis. Vitut. Eka treeni keskiviikkona, mietin vielä jaksanko mennä kun tuli himpun verran pitkä päivä, kun kasilta olin alottanut työt ja vasta yhdeksän maita läksin kurssien jälkeen hiippailemaan kotiin.. Mutta jaksoin ja kannatti jaksaa. Luovuin kaikesta skräibästä saman tein(paitsi lentskarista kun se on niin söpö ja palikoista, en tiedä miksi) ja laitoin kapulat n. puolentoista metrin säteelle, sisältäen läjän, ympyrän ja rivin. Olin ottanut kaupalta joitain vieraita kapuloita lisäksi, ehkä käytetty joskus, ehkä ei. Pieni nostatus assistentille ja eiku kokeilemaan! Joka kerta tuli oma, ei koske vääriä, ei epäröi, jaksaa haistella tarkasti, ottaa oman heti kun osuu kohdalle! Huraa, huraa!

Treenattiin keskiviikkona terveyskeskuksen parkkiksella, aika jalkakäytävän vieressä lampun alla. Jormalle laitoin tietysti viestiä myöhemmin kun onnistuttiin niin vastaus oli "Tiedän että tunnari onnistu..." Miten niin tietää jo?! No, oli kävellyt meistä ohi kun reenattiin, jatkanut vain matkaa puheluaan puhuen, ja kuullut miten JEI raikui pitkin Kiiskinmäenkatua :) Aika hyvät tokokuplat mulla JA Teukille, kun kumpikaan ei huomannu Jormaa.

Torstaina illalla hiippailtiin taas kotiin reippaasti kaheksan jälkeen, Tiina liittyi seuraan ja mentiin vanhalle kassulle AMK:n pihalle. Hyvät valot oli muuten, vähän riitti hiekallekin valoisuutta. Tunnaria tehtiin laatoituksella heti ekana, pieni nostatus ja iiiso läjä kapuloita levällään vajaan metrin säteellä. Ei meinannu löytyä oma ei sitten millään. Oma oli ringin keskellä, ja jotenkin Teu onnistu aina ohittamaan sen. Mutta pyhäkoulupoika haisteli tunnollisesti, haisteli ja haisteli, kerran katto muhun ja kysyi "Ootko siä nyt ihan varma, että laitoit sen tänne!?" ja jatkoi etsintää. Ja löysi oman, huraa huraa!! Toinen toisto, Tiina valitsi kuusi tunnaria ekasta läjästä, vei ne ja mun oman ympyrään toiseen paikkaan. Teukki matkaan ja omahan sieltä tuli. Tällä kertaa vähän empi ja koski vieresta kapulaa, mutta ei ollut aikomusta tuoda sitä. Kolmas toisto, Tiina vei oman ja kuusi uutta ekasta läjästä riviin toiseen paikkaan. Teu meni hitsin näppärästi rivin toiseen päähän ja lähti käymään riviä läpi, oma oli keskimmäinen ja kun osui sen kohdalle, nappasi heti suuhun ja lähti tulemaan, huraa huraa!!

Lopuks vielä Kaket, joista seiso-istu ei suju, ei mitenkään. Tätä täytää miettiä.. Alkaa olla ainokainen voittajamurhe tuo liike. Tällä hetkellä tehdään rotvallin reunalla ja/tai pakittaen, mutta ei nyt pysyvästi mene jakeluun. Asiaa ei helpota se, että tuosta tuposta on niin kamalan hankalaa nähdä liikkuuko se jalka vai ei. Voi olla syynäkin siihen ettei opi, jos kenties palkkaan epäloogisesti kun en näe kunnolla.. Harkitaan tokosukkahousuja Teukille, ettei karvat peittäis kaikkea näkyvyyttä..

Kävi näin mielettömän söpö asiakas perjantaina, että pakkohan sen kuva on laittaa johonkin. Sitä paitsi tuota pikkuruista kärsää katsellessa unohtuu miten paljon *ituttaa nuo kaket!  :) Röh!

♥ Maksullisissa naisissa..

Tai naisessa pikemminkin, pitkästä aikaa me, ja tällä kertaa koko Rainbow Group, ulkopuolisen koulutuksessa eli Riikka Pulliaisen tarkasteltavana. Mennessä en tiennyt mitä otetaan, mutta siinä vähän katsellessa ja testaillessa palautui mieleen muutama kesken korjaamisen oleva ongelma, joita sitten mietittiin porukalla.

Ensin se noudon palautus. Mennyt hitaaksi, mennyt kaareksi. Ääneen asiaa selittäessäni tajusin, että näin on käynyt varmastikin kun olen korjannut kapulan sivulle tuomista hypyttömäksi, alkuun tämä nimittäin oli tosi hyvä (mutta hypyllinen). Vaihtoehtoina juuri nyt hypytön tai iloinen, valitaan iloinen. Riikan mielestä hyppy ei ollut niiiin kamala. Ehkä sen voisi korjata jotenkin, mutta juuri nyt en puutu tähän ongelmaan millään menetelmällä. Testailtiin ja testailujen tuloksena palataan takaisin vanhaan tuttuun vauhtinoutoon. Pieni uusi kuje jättää koira kapuloineen selin minuun päin ja pyytää nouto siitä. Palkka minun oikealta. Niinkuin ollaan alkuun tehty. Tämä selvä.

Beban käyttöä halusin tehokkaammaksi. Siellä missä se minusta oli kohtuullista, ei se ulkopuolisen silmin ollutkaan.. Lääkkeeksi käännökset juoksussa, juoksu piti ottaa ohjelmaan anyway, ni otetaan ne käännökset samalla. Skarppaa ja tulee hoppu tehdä käännökset, parantunee käyntiinkin. Sivuaskelista joskus keväällä saimme kritiikkiä "niskojen nakkelusta", mutta Riikka ei lähtisi tekemään asialle mitään. Keväällä toisen kouluttajan mielestä se oli kuulemma kamalan näköistä, en itse oikein oivaltanut mikä siinä mätti, niin ei sen kummemmin olla asialle tehty mitään, ja nyt selvisi, ettei tarvitsekaan. Mikäs sen parempaa :) Harjoitusta ne toki kaipaa lisää, ja aiemmasta kamaluudesta seurasi kuitenkin juhuu-palkan opetus vaikka en silloin ongelmaa ihan ymmärtänytkään.

Tunnari. Mun skräibä-tekniikka on toiminut hyvin, mutta kritiikkiä tuli rankasti hitaasta etenemisestä. Tämä on jo plään d, joten olen mennyt varovasti eteenpäin, mutta siis eteenpäin kuitenkin. Nyt tuli potkua persiille, että eteenpäin ja vauhdilla. Tämä selvä. On se nyt uskottava, vaikka kuinka olen vähän jopa vältellyt tämän reenaamista, kun pelottaa. Eteenpäin sano Torstikin lumessa, ja näin se on nyt tehtävä. Piste.

Kiva saada ajatuksia kasaan, jokunen uusi lamppu syttyi. Vaikka samalla muutama vanha varmaan sammui, ei blondin päähän liikaa ajatuksia mahdu kerralla. Kuukauden päästä on osattava tunnari. Haastetta tulee olemaan tarpeeksi kun alkaa olla liian pimeää tunnarille iltaisin, ja minähän tunnetusti ole todella aamuihminen...

♥ AVO Mikkeli 5.10.2014 Kalevankangas

Teukki on nyt saavuttanut ensimmäisen AVO ykkösen, ensiesiintymisellään 5.10.2014 avoimessa luokassa Mikkelissä 194,5p KP ja luokkavoitto. Kuinka mahtavaa! Olin ajatellut, että ollaan semmoinen keskiverto/hyvä/vähän paremman puollella -koirakko, mutta kahdesta viime kokeesta on tullut yli 190pistettä, mehän ollaan siis aivan loistavia! Tästä ei voi mennä kuin alaspäin!

Tuomari Anne Nokelainen on oikein miellyttävä, ehkä joku pieni partisplussa tuli..?! Alusta asti oli hyvä fiilis, ei kamala jännitys, aamupala syöty, normaalit vessakäynnit ym. Ei edes kilpakumppanin koirasta, joka ärisi ja pörisi (ja halusi syödä Teuvon ollessaan niin kovin suurilla kierroksilla) tullut liiallista jännitystä. Koiraa nostatettiin ennen paikkamakuuta ihan turhaan, pikkasen käväisi mielessä, että se vielä ponkaisee makuusta ylös ja syö kaikki. Teuvon alkupalaksi. Ja vaikka tämä onkin suurin pelkoni tokossa, sain sen jotenkin suljettua pois mielestä. Ehkä siksi, että Teuvon ja räyhäriitan välissä oli toinen alkupalaksi kelpaava eläin

Noudon palautus on surkeutunut, se oli ainut asia kokeessa mikä jäi kaivelemaan. Oli niin innokas ennen, sitten jouduin kovistelemaan kapula suussa sivulle hyppimisestä, ja palautus meni surkeaksi. Hyppikööt, sanon minä, täten taas päätän siis, että tätä sotaa ei sodita. Vaikka hyppy tuntuu isolta, niin oikeastihan se ei sitä ole. Pelkäsin, että tulee jossain vielä lirvahtamaan kehän ulkopuolelle jos on oikein reunassa lt:n lopetus, mutta en enää jaksa uskoa niin käyvän. Hypätkööt jos niin mieli tekee, pääasia että näyttää iloiselta. 

Luoksetulon stoppi toimi koulutusta vastaavasti, parantamista on, mutta treeniin nähden oikein mallikas. Seuraamisen haahuilu kanssa hieman ärsyttää, mutta peiliin voi katsoa kun ei ole juoksua treenannut. Otamme ohjelmaan sen heti. Sivulletulot liikkeiden aloituksissa on myös kehässä aina hitaita, treenissä ei juuri ikinä. Mutta niitä treenataan kyllä säännöllisesti, ehkä ajan kanssa korjaantuu, ei ole liian häiritsevä ongelma minulle.

Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen taluttimetta: 9.5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9.5
Luoksetulo: 9.5
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Noutaminen: 9
Kauko-ohjaus: 10
Estehyppy:10
Kokonaisvaikutus: 10
+  tuomarin kommentti "hurmaava" :)

Laitoin kasvattajaa varten fiideon juutuupiinkin:

♥ Kaikki muutos on pahasta.

Lokakuun alusta nousemme uudelle tasolle ja aion nyt alkaa pitää blogia Teukin edesottamuksista, ystävistä ja tokoiluista. Ainakin tällä hetkellä uskon niin. Kaikki muutoshan on kuitenkin pahasta ja kaikki internetvempeleet saatanasta, joten voi olla että palaan tuttuun muumivihko ja värikynät -malliin ennen kuin ehdit sanoa blogspot. Sitä paitsi keskittymis- ja lukihäiriöiselle tämän ulkoasu ja muodostaminen ovat myös saatanasta, joten epäilen himean pinnani kestävyyttä. Ehkäpä pinnaa on kuitenkin silloin tällöin hyvä venytelläkin niin pysyy vetreänä :)