♥ Fakiiri Teukki ja maagiset taikasanat "Karvaa, karvaa, enemmän karvaa!"

Mahtavaa kun on viileää! Ihan kuin olis pitkästä aikaa vanha kunnon Teukki näpissä. Hömpsöttää paljon enemmän, jaksaa pirun paljon enemmän, on oma-aloitteisempi eikä juokse varjoon makaamaan kesken treenin jne. Touko-syyskuu oli todella hankalaa treeniaikaa kuumuuden takia. Kyllä, myös syyskuulle sattui liian lämpimiä päivä.  Paljon kuuluu ohjelmaan jo temppuja, joissa pitää juosta paljon, ja koira läkähtyy jo muutamasta toistosta. Suu auki ei voi kunnolla haistella, kapula suussa ei voi kunnolla läähättää, ja kaikkea pitäisi vaan koittaa treenata. Oi sitä kesäsateen reimua kun pääsi kunnolla reenaamaan! Mitä huonompi keli, sen innokkaampi Teu. Meitä ei huono keli haittaa ollenkaan, oikein odotaan ulkokisaa kaatosateessa, riemua se meille olisi! Tänä kesänä ei kilpailtu lainkaan, arvioidaan tilannetta ensi kesänä sitten uudelleen.. Vaan on se karva niin nättikin, osaksi siksihän tämä minun rotu on, että pidän sen ulkonäöstä. Ja partikselle kuuluu karvat, enkä millään tahtois karvasta luopua vaikka sitä minulle ehdotellaan. On se niin nättikin.. Ja koska näyttelyissä nyt toistaiseksi käydään, niin ei vielä edes etäisesti harkita uutta kampausta. Onnekkaasti Teuvon karva on erinomaista laadultaan, joten määrästä huolimatta on sen hoito todella helppoa. Ja on se niin nättikin.

Valitettava tosi asia on siis, että Teuvoa on siis siunattu melkoisella määrällä karvaa. Kyllähän partiksella karvaa kuuluu ollakin, eikä Teuvo ehkä edes voittaisi kisaa karvaisuudesta. Mutta koska vanhat jannut oli lähes nakuja Teukkiin verraten, niin en ole ennen tullut ajatelleeksi kuinka paljon se oikeasti haittaa harrastamista, etenkin tokoa. Ehkä myös siksi ajattelen tätä ongelmaa, että ensimmäistä kertaa treenataan selkeästi tavoitteena TVA-titteli. Kuumuus ei ole ainoa haitta, vaan vastaan on tullut useita käytännönongelmiakin.

Yleensä aina ennen kuin lähdetään treenaamaan, laitetaan tukka. Teuvo tietää hyvin mitä tarkoittaa "tule tänne niin laitetaan tukka", silloin tullaan luokse ja laitetaan pää syliin, että voin asentaa mitä ihmeellisempiä ponnarivirityksiä sen päähän. Tokossa on tietenkin erityisen tärkeää myös, että ponnarien värit täsmäävät ohjaajan vaatetuksen kanssa. Teuvo on ilman ponnaria käytännössä katsoen sokea, ihan ei toteudu rotumääritelmän "kulmakarvat kaartuvat ylös ja eteenpäin, mutta eivät ole niin pitkät, että ne peittäisivät silmät kokonaan". Mutta jopa parempi minusta näin, koska nyt kaikki tukka ylettää ponnarille hyvin. Luoksetulon pysäytystä on harjoiteltu heittämällä pallo koiran taa käskyn kanssa samaan aikaan. Erittäin harmillista, jos tukka ei ole hyvin ja koira ei näe, että pallo oikeasti lentää samaan aikaan. Samaten noutokapula ja kaikki tunnarikapulat katoavat joskus mystisesti, jos nurmi sattuu olemaan yhtään pidempää. On siis erittäin tärkeää, että tukka on hyvin. Luoksetulon stopissa ja kaukokäskyissä paino siis todellakin suullisten käskyjen ehdottomassa kuuntelemisessa, korvakarvat saa kuitenkin aina nypittyä ja korvien toimivuutta koulutettua.

Fakiiri Teukki ei tietenkään tietoisesti tee illuusioitaan. Ensimmäinen illuusio kävi jo pentukarvan aikaan luoksetuloa reenatessa, illuusio "seison vaikka pitäisi istua" toimii jo 15 metrin päästä. Sattumalta en kutsunutkaan koiraa luo, vaan palasin palkkaamaan paikalla pysymisestä, niin suureksi yllätyksekseni Teukki seisoi paikoillaan vaikka olin jättänyt sen istumaan. Vaikea on erottaa koiran asentoa kauempaa katsellessa. Nykyisin kyllä katselen hieman tarkemmin ryhtiä, se usein paljastaa jos asento on muuttunut. Myös melko aikaisessa vaiheessa tuli illuusio "olen lonkallani vaikka näytän suoralta" paikkamakuuseen, ja yksinkertaisesti luovuin suoran asennon kriteeristä. Asennon vaihtamisen toki huomaa, mutta ajattelin olevan epäreilua vaatia sitä, jos en aina siihen puutu. Lonkan ottaminen kun kävelen pois, lonkan ottaminen kun satun katsomaan muualle, paljon on mahdollisuuksia siihen, etten näe asennon vaihtumista. Treenattiin inasen korkeampi vire makuuseen eikä lonkka-asento ole aiheuttanut ongelmia. Joskus harvoin Teukki ottaa lonkka-asennon ja huomaankin sen, mutta koska ei ikiniä vaihda asentoa lonkan otettuaan, päätin ettei tätä sotaa sodita.

Kaukokäskyt alkoivat aiheuttaa päänvaivaa melko aikaisessa vaiheessa. Luovuin jo heti alussa toiveesta nähdä molemmat takajalat, kriteeri on ettei Teuvon oikea takajalka saa liikkua. Mitä olen sittemmin kuvannut siirtymiä, niin oikean jalan ollessa paikoillaan, on myös vasen jalka paikoillaan. On todella, todella vaikea huomata jalkojen liike erityisesti seiso-istu siirtymässä, kun reiden karvat tippuu tassun päälle koiran käydessä istumaan. Tähän en ole keksinyt kunnon ratkaisua, harkinnassa on ollut tokosukkahousut (Teuvolle siis, mulla on jo) kuten myös oikean puolen trimmaaminen kaljuksi ;) Helpotin treeniä itselleni ja koiralle opettamalla toistaiseksi niin, että jalka siirtyy selkeästi taaksepäin. Sen pystyy kohtuudella erottamaan. Pikkuhiljaa siirtymä pienemmäksi ja luotto siihen, ettei se kokeessa ja kaukaa kuitenkaan tee niin tarkasti "väärinkään". Tekniikan toimivuus selvinnee ensi kevääseen mennessä.

Sivulle palaamiset jäävissä... Helpottanee sitten EVLssä kun koira ei enää makaa tai istu paikoillaan, vaan saa nousta ohjaajan mukaan. Mutta nyt alemmissa luokissa puolikas piste lähtee lähes aina huonosta loppuperusasennosta. Maahanmeno on niin mahtavan näköinen kun karvat heilahtaa ilmavasti leviten koiran sivuille kauniisti pitkin kenttää. Palaa siihen sitten viereen, yritä olla astumatta karvoille, että koira voi nousta istumaan, kuitenkin niin lähelle, että perusasento olisi suora ja tiivis. Ei muuten onnistu. Onnekseni Teukilla todella on niin paljon karvaa myös leveyssuunnassa, että perusasento näyttää tiiviimmältä kuin mitä se onkaan. Joitain totaalimokia on itselle sattunut, kun epähuomiossa joku karva on jäänyt kengän alle, ja koira pomppaa perusasentoon kauemmas minusta ja paikalle jää muistoksi tukko karvaa. Onneksi Teukki ei ole niin herkkähipiäinen, että karttaisi minun lähelle tulemista tämän takia. Tosin, seuraamisen harjoittelusta takaperin oli pakko luopua, kun siinä astuin ihan jatkuvasti käännöksissä Teukin karvoille, ja se alkoi jo näkyä takaperin seuraamisen väljentymisenä. Zetaa odotellessa näillä mennään eikä muuta voi, tosin kokovartaloranskanlettiä ollaan harkittu.

Suurin osa meidän ongelmista seuraa kyllä myös yksin treenaamisesta. Harrastan tokoa osin juurikin siksi, että sitä on helppo harjoitella myös yksin ilman yhdistyksiä ja aikatauluja. Mutta että näkisi kaiken fakiiri Teukin illuusioista yhdellä silmäparilla, no chance. Tunnari on illuusioista ehkä  minua ohjaajana pelottavin. Jatkoharjoittelussa, kun tehdään jo oikeaa tunnaria, olisi tärkeää tietää, että koira oikeasti tuo oikean kapulan. Mutta kun fakiiri Teukki menee kapuloille ja kumartaa, se peittää koko läjän kapuloita päässä ja korvissa sijaitsevan suunnattoman karvamassa alle, eikä minulle ole mitään tietoa mitä siellä karvojen alla tapahtuu. Peloistani huolimatta, suunnatonta ongelmaa ei meille tästä kuitenkaan ole tullut, luotto kohdilleen ja hyvä alkuharjoittelu niin onnistuu yllättävän hyvin. Kokeilin kyllä kaikenlaista, mm erivärisiä pieniä ponnareita kapuloitten päässä, vaalea violetti vieras ja vaaleanpunainen oma. Sitten ainakin näin heti kapulasta oliko se oma, enkä usko, että koira erotti värejä toisistaan. Päätin kuitenkin melko pian mennä ilman mitään, teen selkeitä kuvioita ja pidän kapulat tarpeeksi kaukana toisistaan, että tiedän aukon jäävän oikealle kohdalle. Tämä on mahdollista ja onnistuu yksin, koska Teuvo ei onnekseni vehtaile kapuloiden kanssa vaan tuo oman heti kun osuu kohdalle, pulassa oltaisiin jos se alkaisi siirrellä kapuloita tai törmäisi niihin mennessään.

Joistain kriteereistä on siis ollut vain pakko luopua. Ja hyvä opetus minulle nipottajana on ollut sekin, että vaikka olen niistä luopunut, on asiat silti mennyt suurelta osin aivan täysin nappiin. Kaikkia sotia ei kuulukaan sotia, ja kuten sanottu, kyllä partiksella karvat pitää olla. "Se näyttää niin kauniilta kun karvat heiluu" on moni tokotoveri sanonut. Se lienee illuusioista parhain, ja uskon kyllä, että tuomaritkin lumoutuvat tästä lähes hypnoottisesti lainehtivasta karva-aallokosta, joka lipuu pitkin kenttää suurella ilolla.

"Up Yours", sano Teukki kun liikkuri kysyi miten se pysähtyy, "Minä pysähdyn mut karvat jatkaa aina matkaa!"