28.-30.1. Perustreeniä

28. päivä oli jotenkin taas vähän fiilis maassa, mutta käveltiin sitten Graanin kautta himaan ja päädyin ottamaan kakeja kaupassa sisällä ja Prisman parkkipaikalla vähän seuraamista ja luoksetuloja. Kaket onnistu aika hyvin, vaikka oli tuijottajia jokunen ja jossain vaiheessa asiakas kulki Teukin vierestä. Vähän hölmöili, ei oikein tainnut asennoitua oikein, kun oltiin kuitenkin kaupassa. Eihän kaupoissa treenata..  Prisman pihalla otin seuraamista, palkkasin hitaasta, juoksusta ja sivulletuloista. Jotenkin hirmu sekava fiilis ittellä ja treeni oli sit kai vähän semmonen kanssa. Palkkaa nakkelin jättimäiseen lumikasaan. Seuraamiset oli hyviä, mutta alotukset, siis ennen liikkeellelähtöä vähän tuppaa Teukin ajatus harhailemaan. Näitä reenattava. Luoksetulot takapalkalla, vähän mitään sanomatonta toimintaa molemmilta.. Leikittiin sitten vaan lumikasassa.

Lopuks haaveilin koirasta, joka näkisi kun makupalat lentää ja sen voisi palkata nakkaamalla namin mäkeen ja paluumatkalla ottaa sitä ja tätä ja tuota, vaikka stoppeja, sivuja.. Ja piti se sit taas kokeilla että joopajoo, ei ole partiksen juttu. Kissankokoisilla nameilla ehkä.. Noo, tehtiin namilla sivulle tuloja niin, että kun annoin palkan sivulla niin juoksin itte karkuun ja kun stoppasin sai Teukki hakea sivua. Ei se kyllä tuosta namista niin motivoidu kyllä, mutta tällä kertaa maistui sentään kohtuullisesti.

29. Aijai, kumputunnari on ihan huippu! Tänään saatiin Tiina liikkuroimaan meitä. Pientä epävarmuutta ja hitautta havaittavissa, mutta sentään ei pure kapuloita, eli uskon kyllä että Tiinakin vielä tunnarin oppii! Teukki sen sijaan teki yhden pikku virheen, kun tiputti kapulan ekan kerran palautuksessa. Mutta tällä kertaa ei johtunut mistään epävarmuuksista, vaan kapula lipes suusta kun teki ilopompun sivulle tullessa. Nice. Neljä tunnaria, kolme täysin nappiin. Sain jopa lisättyä loppuun kapulasta kiskomista. Loisto koira. Vähän kakeja naksulla ja namilla, seiso-maa taas vaikea.

30. Paljon puhutaan mielentilasta, missä koira on tunnaria tehdessä, ja sen ollessa väärä ei tunnari onnistu. Tätä meille syyksi ehdotettaessa sanoin, että ei Teuvo ole sellainen, että se menisi ihan väärään, liian innokkaaseen mielentilaan, niinku mistään, koskaan. En uskonut tunnari ongelman olleen siitä. Enkä usko edelleenkään. Olen treenannut tunnaria koko viikon ensimmäisenä liikkeenä innon ollessa suurimmillaan ja vielä lelupalkalla kuten aina, ja sillä on ollut vain positiivinen vaikutus liikkeen onnistumiseen. Mutta tänään.. Tänään olisi ehkä pitänyt tehdä joku pieni juttu ensin. Noel teki meinaan ruutua ekana ja me tunnaria samaan aikaan. Kun Teukki katteli mun laittavan kapuloita, niin se katsoi myös Noelia juoksemassa ruutuu ja nyyyyyyhh kun ei itse päässyt juoksemaan.. Nyyyyyhh. Laukalla tunnareille ja laukalla takaisin sivulle. Siinä välissä vaan nosti myös väärää. Toinen sama, mutta ei nostanut, mylläsi silti kapulat miten sattuu. Kolmas oli aika ok, mutta suu taisi käydä jonkun verran, ei kuitenkaan nostanut mitään. Viimeisen tein ihan läheltä, siisti haistelu ja otti heti oman. Palkkasin jonkun kerran heti löytämisestä ja jonkun vauhdista ja jonkun sivulta. Tyytyväinen olin kyllä, jos vajaa pari viikkoa sitten koira ei edes palauta kapulaa ja tuo vääriä, niin tämä on loistoedistymistä. Silti kummaa, että kummulla ei kokeile mitään väärää kapulaa ja nyt tasamaalla tulee heti esiin. Ehkä siellä kummulla pitää keskittyä omiin jalkoihinkin niin, että ei riitä enää keskittyminen hölmöilylle kun hommakin on tehtävänä... En tiedä..

Lt vähän puoliteholla. Ei ollu kahta yhtä kivaa lelua mukana.. No testailin vähän takapalkkaa ja ainakin se on oppinut ennakointia jos ei muuta.. Jatkamme tutkimusta. Ruutu, meni pienellä mutkalla mutta todella hyvin kuitenkin. Oli Helenin tekemä. Alku oli hankala, silittelyllä katsoi luoksetulon aloitukseen, vihjeellä samoin mutta käänti sitten päätä kuitenkin ruudumpaan suuntaan ja sai lähetyksen palkaksi. Hyvin kuitenkin, ehkä just ruudun reunan ulkopuolella kävi mutkallaan, ei sen kummempaa. Sitten otettiin ruudun loppua, lähtee pelkästä pään kääntymisestä taas, joten opeteltiin sitten kestämään sitä. Myös yksi luoksetulo kuitenkin. Metalli piti kokeilla, ei ongelmaa siinä, palautus hieman hitaampi kuin meno. Kokeilin huvikseen myös kaukoja selkä Teukkiin päin, eikä haitannut lainkaan. Joskus kun se oli pienempi kokeilin, ja sillon ei onnistunut edes maa-istu paljon lähempää. Nyt teki kaikki siirrot normaalisti 10m päästä vaikka olin selin. Sen tutut pieni kakevirheet teki kyllä.

Kaukoista on kyllä kuitenkin todetta, ettei tämä tule täydellisesti onnistumaan. Pakko ehkä antaa periksi, tai sitten on opetettava uusi tekniikka. Seiso-istu meni jo tosi hyvin läheltä, mutta kun olen siirtynyt kauemmas, en ole enää nähnyt takajalkoja. Kuitenkin näen, kuinka etujalat ottaa kunnon askeleet taaksepäin, joten olen ollut tyytyväinen. Selvisi tuossa jo taannoin, sekä nyt uudelleen kun Helen katsoi, että siinä samalla kun etujalat menee taa, niin takajalat tulee eteen. En ehkä voi tätä saada kuntoon, kun sitä ei kertakaikkiaan voi nähdä kaukaa. Todella ongelmallista...

Päälle vielä 14km lenkki ja nyt on väsynyt pieni pyhäkoulupoika :) Ehkä käydään silti tekee vielä illalla kumputunnaria...

♥ Valoa tunnelissa ja kumputunnarissa!

Vaikuttaa vahvasti sille, ettei kaikki olekaan pilalla. Tunnaria säikähdin silloin ringin treeneissä, ja heti ensi alkuun alettiin tehdä sitä pyörävarastossa, kun viime viikolla ulkona oli niin kylmä ettei voinut ulkona treenata oikein mitään. Ja Teuvo ei kotona sisällä oikein diggaa tehdä mitään, niin kokeiltiin sitten pyörävarastoa. Syönyt ihan hyvin viime aikoina, niin tehtiin aina iltaruoalla tunnari, jättipalkka koko herkkuateria, mutta ei kyllä tuntunut motivoivan tarpeeksi. Ei kuitenkaan juurikaan tehnyt virheitä. Silti tuntui ettei menetelmä ollut meille sopiva.

25. & 26.1. Möllikokeen jälkeen kun mietiskelin asioita, niin oli myös hirveä into treenata. Vaan ei ollut vielä mitään suunnitelmaan sopivia välineitä. Heti seuraavana päivänä teki kuitenkin jo mieli tehdä asialle jotain, ja kun pähkäilin asiaa iltalenkillä, päätin kokeilla uutta innovaatiota. Lähikentän luisteluradan vieressä on iso lumikasa, sellainen kumpu, ja kun ollaan treenattu vieressä niin heittelen patukkaa kummun taa ja Teukin mielestä on kauhean kivaa juosta kumpua ylös alas. Kokeilin sitten niin, että tein tunnarin kummun päälle ja kas - asiat alkoi sujua aivan mahtavasti heti! Ylös mennessä pitää mennä kovaa, että pääsee ylös. Ja alas tullessa tulee vauhtia kun kumpu on niin jyrkkä. Ja sieltä se pyhäkoulupoika rientää tunnari suussa takaisin ja tekee vielä ilopompun sivulle! Joka ikinen kerta. Ekana iltana tehtiin viisi, seuraavana neljä toistoa. Kaikki onnistuu niin, että Teukki ei koske vieraita ja nappaa oman ihan just heti kun kohdalle osuu. Ei mitään epäröintiä eikä hidastelua. Aivan mahtavaa. Josko tästä lähtisi etenemään asiat. Ehkä se oli vain treenin puutetta koko ongelma...

Kumputunnarin kiistaton kuningas

 Tehtiin myös kakeja molemmilla kerroilla, eikä niissäkään mitään ongelmaa. Kaikki siirrot onnistuu ja kaikki tekee mielellään ja pitää asennon, eikä tehnyt vääriä asentoja. Ainut virhe on etujalkojen liikuttaminen seisomasta maahan käydessä, mutta usein sekin onnistuu. Läheltä osaa, kaukaa tulee virhe esiin.

27.1. Tänään oli tarkoitus tehdä vähän pitempiä pätkiä ja kokonaisia liikkeitä. Hyvin onnistui kaikki, tosi tutut pikku virheet tulee esiin. Ensin seuraamista pitkä pätkä, mukana juoksu ja hidas käännöksineen, askelsiirtymät ja pakki. Aika lailla tosi hyvin teki ja kesti loppuun saakka hyvänä, pakkia ei vaan pakittanut kunnolla vaan vähän kääntyi. Sosiaalinen palkka ja uusi liike perään, liikkeestä istuminen. Siitä myös sosiaalinen palkka ja muka uuden liikkeen aloitus ja kontaktista palkkasin. Sitten tein luoksetulon ja kaket, kakejen jälkeen palkka. Luoksetulon stoppi venyy taas, en tajua... Ei se vaan taida osata sitä kunnolla. En tiedä unohtuuko, kun viime viikolla ei treenattu juuri lainkaan kun vitutti tuo kylmyys itseä niin. Tänään alettiin sitten kokeilla siihen takapalkkaa, josko se kuitenkin toimisi. Tänään ei kyllä tuottanut toivottua tulosta, mutta josko se siittä.. Testaillaan tovi, huonommaksi se ei ainakaan mene.

Metalli kaiveli kanssa möllien jälkeen. Kapula oli töissä mukana ja oli tarkoitus teipata siihen paperi, ettei olis pakkasella niin kylmä, mutta olisi melko kova kuitenkin. No enhän minä muistanut sitä teippailla, tuumasin sitten että treenaanko vai ei.. Noooo, repussa oli sitten mukana pikkuhousunsuoja, niin tuumasin että sehän sopii keskiön peitoksi hyvin☺ Tein parit heitot, ei mitään ongelmaa. Otin sitten suojan pois ja kokeilin omaan suuhun miltä se tuntuu, ei nyt ainakaan kieli jäänyt kiinni eikä se loppujen lopuksi kovin pahalle tuntunut, joten päätin kokeilla. Ja kas, ei mitään ongelmaa! Ihme juttu, pakkasta kolme astetta, metallikapula ulkona, eikä mitään ongelmaa ottaa kapulaa suuhun ja palauttaa vauhdilla..!

Ehkä yksi typerimmistä keksinnöistäni. Mutta kun sitä tarvis niin....

Alan kammeta nyt itsekin sen puolelle, että se oli sähköisku mikä pilasi möllit. Ei ole mitään ongelmia ollut liikkeissä, jotka kusi ihan totaalisesti Savonlinnassa. Sinne ei kyllä enää mennä.. Mutta nyt alkoi taas toivo herätä todella! Ja koko viikko vain vähän pakkastakin, päästään treenaamaan! Ja perjantaina hallitreeni tiedossa☺

Teukki on alkanut kiivetä penkille istumaan pihalla. Kohta varmaan kaivaa röökitkin taskusta ja pistää palamaan. On vähän siinä iässä, että pitää kokeilla kaikkea...

24.1. Roadtrip to Hell.. Eiku Savonlinna se oli. Ja möllitoko.

Möllit Savonlinnassa siis. Voittajaluokkaa treenaamassa. Tuli vähän itsestutkiskeluun aihetta, ei ihan menny odotetusti ja toisaalta isolta osin meni. Tarkoitus oli pääasiassa, että minä harjoittelen omaa suorittamista, harjoittelen kisaamista ja liikkeenohjaajan kuuntelemista, kävelemistä, palkkaamista ja Teukin osalta katsotaan missä mennään ja saadaan reeniin suuntaan. Paikka oli vähän köpö, ahdas ja äänekäs ovi, mutta ei Teu reagoinut ympäristöön. Mutta joo, meni miten meni...

Pojat matkalla Savonlinnaan. Nuoriso matkustaa sikaosastolla.

 Paikkamakuu olisi ollu 10. Kehäänmeno oli tosi köpö, en tiedä onko mun jännitys aina huipussaan vai Teukki hämillään, mutta on vähän semmonen hösö siinä. Oli makuun aloituksessa kuitenkin ihan kartalla ja oli maannut hyvin, jossain välissä nuuhkassa etujalkojen välistä. Kuulemma ei ollu edes päätään kääntänyt kun ovi kävi jne, jotain vinkunaa vilkassu. Hyvä näin.

Makuun jälkeen leikitin heti, oltiin ekoja suorittajia, leikitin kehässä. Seuraaminen oli ihan ok, osaa liikkeistä en kyllä odottanut, kuten käännökset hitaassa ja juoksussa, mutta hyvin Teu selvisi. Normikäynnin osuus oli aika pieni. Jossain vaiheessa taas tuntui että Teukki jäi, mutta ei se kai jäänyt. Kuvattiin, mutta kehässä oli suuria pylväitä niin iso osa seuraamisesta jäi näkemättä videolta. Ihan tyytyväinen olin. Koska en nähnyt kaikkea, niin en oikein osaa arvioida, ehkä 8-9.

Istuminen ok, ehkä kymppi, ehkä olisi voinut istua nopeammin ja joku olisi ottanu siitä pisteen.

Luoksetulo oli muutoin ihan ok, mutta sepä meni seisomisen maahan.. Pihalla ennen halliin menoa vielä pysäytin sen varuiksi pari kertaa seisomaan, että jää mieleen. Ni ei. Kuka lie kouluttanu noin huonosti..

Ruutu olisi ollut täysi 10! Uuubeibee. Tosin ehkä vähän helpotti se, että Teu makasi paikkamakuussa ruudun vieressä, mutta silti! Vieras paikka, vieras ruutu, juoksi suoraan, juoksi kovaa, meni maahan nopeesti, tuli luo nopeesti ja ihan sivulle eikä mitään pomppimisia, uuuubeibeee.

Hyppynouto, ehkä 9,5-10. Ei mitään huomautettavaa, palautus on ihan nopea mutta sivulle siirtyminen vähän hidas.

Sit alko ongelmat, tosi kummat sellaiset. Metalli, hyvin odotti, katto minne kapula meni se muuten meni ihan hevon vittuun, pomppi varmaan viisi metriä sivuun ja vielä seinän viereen ja vielä ruutumerkin taa. Teu lähti innolla, ei löytänyt, etsi, huomasi, rupes ottamaan suuhun ja sitten EI. Ei sitten mitenkään päin. Mun koira joka tekee metallihyppynoutoa ihan innoissaan. Ei. Kehoitin pari kertaa tuomaan mutta kun ei alkanut tuoda niin otin kapulan ja vistakin sen "vauhtinoutoon", otti vastahakoisesti ja toi sivua kohti mutta jäi vähän mun taa ja tiputti. Lopetin siihen, en nähny järkee pakottaa kun joskus teininä kun näitä oli, niin oli viisain lopettaa. Oli varmasti nytkin.

Tunnari. Aika hyvä siihen nähden mihin tässä yks kaks taantui. Lähti laukalla, otti oman heti, ei koskenut muita, ei palauttanut. Hiippaili reilun puolet matkasta takaisin ja tipautti, sitten piti kehoittaa nostamaan ja sitten siirtyi hissuksiin sivulle. En tajua tuota palautusta, en varppina viesti mitään vitunrakkiperkeletuosesaatanankapula, ja silti tuo tulee sen näköisenä että "sää et rakasta mua enää". Ei mitään negatiivista ole ollut tässä liikkeessä ilmassa, ei mitään. Päin vastoin, oma asenne on saatu kohdilleen nyt. Tätä täytyy miettiä..

Kaket. Tämä oli sitten se superyllätys. Teukin lemppari melkein, aina ihan liekeissä kun sanon että tehdään kaket. Ei tehny ekaa vaihtoa. Ei sitten mitenkään. Ja eka oli vielä seisominen, minkä se yleensä tarjoaa ja minkä se yleensä ennakoi jos jotain ennakoi vielä. Ni ei nouse ahteri ei. Menin takas Teukin luo, enkä oikein tiennyt mitä hiittä miä tekisin, mietin ihan kunnon tovin. Liikkuri kysyi haluanko ottaa lähempää, sanoin että ei, kyllä se nämä osaa. Päätin että tehdään uusiksi ja vaihdetaan vähän kohtaa ja mentiin sitten sivummalle vaan. Aloitus vähän innokkaampi, mutta ei nouse ei. Ei mitenkään. Nyt menin Teukin luo ja kädellä ohjasin nousemaan, ja pakitin sitten takas ihan saman matkan päähän. Ja siittä eteenpäin teki ihan kympin kaket. Tosi kumma juttu, en tajua mikä sille tuli. Ennen kakeja komensin sitä haistelusta, mutta onhan sitä nyt ennenkin komennettu ja vielä kovemminkin, ja yleensä komennettaessa tommosesta se alkaa vaan yrittää kovemmin. Vaan ei nyt.

Videolta kun katsoin niin ei se ihan niin pahalta näyttänyt kokonaisuutena. Silti tuntuu nyt, että ei tästä tule mitään.. Ei Teukki koskaan ole lakannut yrittämästä, nyt tuntui, että se meni vähän jäähän. Ja minua ei jännittänyt juurikaan. Liikkuri kysyi kyllä lopuksi, että säikkyykö se sähköiskuja, että siellä hallissa saa pakkasella jotkut sähköiskuja, että ihan kuin siellä metallilla olisi käynyt jotain. En tiedä.. Ajattelin että näen videosta, mutta kas, sitäpä juuri ei ollut videolla :D Hempu oli just härvänny ni kuva heilui juuri sen verran sivuun, ettei ole mitään tietoa mitä siellä metallilla kävi. En kyllä usko itse tuohon kuitenkaan, mutta jos joku niitä sähköiskuja saisi niin varmasti se olisi tämmönen lamppuharja.

Paljon tuli ajatuksia tästä reissusta.. Ensinnäkin kun treenaan metallihyppynoutoa, niin olen kuvitellut treenaavani sekä metallia, että hyppynoutoa, mutta Teukki ilmeisesti on harjoitellut vain hyppynoutoa. Kamalat pakkaset - miten minä nyt edes treenaisin metallia?? Nyt tulee metalliin keskiöön joku paperi ympärille ja teippi, ja sitä aletaan ottaa reeneissä pihalla. Jää kovaksi, mutta ei niin kylmäksi ja eritoten kieli ei jää siihen kiinni. Paitti jos ottaa laipasta.. Fuck. No toivotaan ettei ota, ei ole kyllä koskaan ottanut. Mutta eihän se oli koskaan jättänyt kaukoissakaan nousematta.....

Tunnari, pitää mennä taaksepäin. Piilottaa vain omaa ja ottaa palautuksia siitä. Ongelma - minne vittuun sitä piilotetaan talvella? Ei sitä hankeen voi nakella.. Toinen olis jos Teu jäis tunnareiden taa, etsisi ja vain palauttaisi, jäisi edes se menomatka pois. Tai jos tehdään ihan kapuloiden vierestä, etsiminen ja pelkkä sivulle siirtyminen. Ongelma lienee siinä, että palkkasin liian kauan vain oman löytämisestä ja nyt loppupätkä tökkii. Selkeesti ettimiseen asti kaikki on kivaa. Ei tekisi mieli liikaa sitä auttaa, että jäisi riippuvaiseksi mun avusta, mutta jotenkin Teukki olisi myös saatava olemaan itse täysin varma, että ottaa oikean, siis ilman että autan sitä liikaa. Ehkä hankin heinää, että saan kapulat piiloon nyt talvellakin. Ehkä pitäis taas hankkia kassillinen skräibää, ehkä menin siinä skräibäasiassa kuitenkin liian nopeasti eteenpäin. Miksi kuuntelin taas ketään muuta... Ehkä ja ehkä. Ehkä vika ei ole edes tuossa. Ehkä en tiedä yhtään missä vika on.

On myös tehtävä pidempiä pätkiä treenissä välillä, unohdain aina treenata kokonaisia liikkeitä ja useamman liikkeen pötköjä. Mietin myös, että miksi minä sitä siellä kokeessa aina virittelen ja paussittelen ja leikitän ennen kehään menoa - enhän minä koskaan treeneissä laita sitä odottamaan kovinkaan kauaa ennen kuin tehdään. Saati virittele sitä mitenkään ennen kuin aloitetaan. Tämä on myös kokeiltava, että se on sitten kokeessakin suoraan hommiin piste.

Siinähän sitä on taas työnsarkaa. Tuli tunne, ettei me saada tätä luokkkaa ikinä valmiiksi.. Juuri kun tuli koiranettiin vika avo ykkönen ja siellä on nyt niin nätti rivi ykkösiä, ni alko masentaa kun siihen se nyt sit jää.. Perskeles. Vaan kyllä me tästä vielä noustaan! Ja muuten varmasti noustaan! Nyt jos vaan pysyis alle kymmenen tuo pakkanen, että vois taas kunnolla reenatakin..

17.-19.1. Mutta mitä tapahtui joulupukille? Eiku tunnarille?

Tästä pitää varmaan keskustella jonkun aikuisen kanssa.. Alan olla siinä iässä, että alan vähän kyseenalaistamaan onnistuneen tunnarin olemassaoloa.. yhtä fiktiivinen kuin joulupukki.. Ruutu sentään menee parempaan suuntaan.

17.1. On muuten taas aika hankalaa treenata, lämpötila nousi plussan puolelle useammaksi päiväksi ja kaikki tiet, parkkipaikat ja kentät on oikeasti luistelukunnossa.. Elbertti onneksemme kävi skouttailemassa mestoja ennen kuin pääsin töistä, ja yhtärin piha olikin kohtuullisessa kunnossa. Ruutua, ensin hämäykseksi luoksetuloja ja ruutu tehty Teukki piilossa. Lt:t oli aika kivoja, pitkästä aikaa heitin lelun samantein ja sen jälkeen stoppi oli oikein mallikas. Kaikkia pätkiä erikseen. Sitten sinne ruudulle.. Vanha vihje, Teu etsi katseella ruudun. Uusi vihje ja seuruu kohti ruutua ja kas, pyhäkoulupoika löyti ruutuun! Voi jössen olin iloinen. Helen teki meille tunnaria, ja jotain kummaa sille on taas tapahtunut.. Harjoittelun puutetta? Painetta? En tiedä. Oma herko kestää nykyisin, ei ongelmaa siinä. Ekalla Teu teki kaikki mahdolliset virheet, tokalla puolet virheistä, ja kolmas oli onneks melko virheetön. Ihmeellistä sähellystä. Toi jopa väärän. Ihan tosi kummaa. En tajua.

"You shall not find this, this.. this, what ever this stupid thing is, you shall not find this, ever!"

18.1. Ringin treenit Mahin hallilla. Eka vähän häikkää, ihme ettei häikänny. Kolme koiraa selät ihan vastakkain ja tekee kaukoja. Teukkia ei häirinny muut ollenkaan, vaikka ei ole moiseen todellakaan tottunut. Hyvä näin. Intoili jopa ruoan perään, oli syrämiä matkassa :) Jopa teki virheen kun tavoitteli makupalaa. Paikkamakuu tehtiin, 4 min piilo yksittäin käskyt,  yksi oli piilosta pois ja hänen mukaan Teukki oli kuulemma rauhassa ja kunnolla kaikin puolin.

Katsottiin noita ongelmia, mutta ei oikein tullut valaistusta. Ruutua kun muut katsoi olivat sitä mieltä ettei Teu edes katsonut kun lähetin. Minusta katsoi, mutta tämä mihin partacollie katsoo taitaa myös olla uskon asia, niinkuin joulupukki. Joka tapauksessa Teu meni ruutuun, se vasen takanurkka sitä vetää nyt puoleensa, mutta se siis meni sinne. Hitaahkosti mutta epävarmasti, kuitenkin kohtuu suoraan ja siis meni. Jatkamme samaa, olemme tarkempia katseen suhteen. Tunnarissa myös kusi kaikki, nyt vaan kun oli tarkkailijoita niin selvis että myös hampaat käy kapuloissa, mikä taas on ollut mulle yhtä helposti havaittavissa kuin joulupukki toukokuussa.. Ei mitään käryä tommosesta. Jotenkin vaikuttaa epävarmalle. En ala komentamaan vaikka tuusaa, sanokaa mitä sanotte. Ei pyhäkoulupoika tule tässä sitä kestämään. Luovutus myös taas tosi huono, kapula roikkui hampaissa taasen myös niin kepeesti kun ikinä mahdollista.. Noh, vähän pelailtiin kapulalla lopuks ja kapulasta tuli taas ihan kiva.

Lopuks oli ajatus ominpäin ottaa nopeesti pari istumista, viimeeks nähty jouluna, nyt kadonnut, Korvatunturille? Ei onnistunut, ei mitenkään päin, meni maahan kaikki! Koko ajan, ärähdin, korjasin, ärähdin, korjasin, ja ehkä kuudennella teki oikein ilman apuja.. Sitten tehtiinkin istu-maa-seis-kuunteluharjoitus pakitellen, eikä mitään ongelmaa. Kummaa. Ruutua vielä lopuks, Priina teki hyppytekniikkaa vieressä, ei tainnu sattua ihan samaan aikaan juoksemaan, mutta matkan varrella siis häiriötä vähän kuitenkin. Ei häirinny, varmaan kun ruutu oli jo tuttu. Apuri laittoi lelun ruutuun kun oltiin kaukana, selvis sekin mikä on kräpi lelu ja mikä ei.. Fudislelu ruudussa, eikä Teukki koskekaan leluun! Jäi odottelemaan multa parempaa lelua, piipinartsaapalloa. Mutta kräpi lelu oli oikein hyvä targetti.

19.1. Pakkanen nousee taas.. Ei tee mieli reenata, ei ole järkeä treenata. Vähän treenattiin kotimatkalla. Ja vielä upouusi paikka, ei olla ennen satamassa oltu. Kohtuullisessa kunnossa, vähän liukasta vaan ja todella huono valaistus. Mietin jo hetken, että onko taas liian vaikeaa mitä yritän, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Tyhmä kun olen. Teukki oli rakennuksen takana piilossa kun tein ruudun. Alkupisteelle, signaalit, seuruutusta kohti, oikein kunnon tuijotus tuli, lähetys - hitaahkosti mutta melko varmasti meni ruutuun! Tosin se vasen takanurkka veti ihan liikaa, ja siitä huolimatta mitä olin päättäny paikasta ruudussa, en kertakaikkiaan halunnut palkita.. Odottelin että löytää paikan ja sitten palkka. Toinen kerta ja kolmaskin sitten paikkaa painottaen, ok. Sitten kimpsut ja kampsut reppuun ja kotio lämpimään! Jeah.

14.-15.1. Pakkanen järkevissä lukemissa ja NYT me mennään halliin treenaamaan..

14.1. Pakkanen laski vihdoin, ja päästiin kunnolla treenaamaan! Harmi, että 10h töitä alla vähän söi virtaa treeniltä, mutta oikein oiva ruututreeni saatiin. Konsultaatio Helenin kanssa taannoin ja ankara pohtiminen, hyvä ettei yöunet menny, johti seuraavanlaiseen ruutuklinikkaan: §1 Se täytyy tehdä lähes aina niin, ettei Teu näe kun ruutu tehdään, ja itse tehdessä pitää kiertää tekemään se niin, ettei Teu haista. Tämä on hankalin osuus, koska mahdollisuudet tähän ilman autoa on aika pienet ja paikatkin on nyt talvella tosi vähissä. §2 Teulle täytyy toistaiseksi käyttää sekä vanha että uusi ruutuvihje. Vanhalla se hakee katseellaan sen ihan selkeästi paremmin, vaikka melkein selin oltaisiin ruutuun. Listätään treeniin nyt suoraan ruutua kohti seuruuttaminen ja toisen vihjeen hokeminen, tästä sitten ruudun katsomisesta lähetys. §3 Paikkaa hiotaan erillään tästä harjoituksesta, tässä ei nipoteta vaikka menisi ihan ruudun laitaan, ei vaikka kuinka mieli tekisi.

Näillä eväillä ruutu samassa paikassa kuin minne Jorma teki sen viimeeksi, ei ihan hirveesti ole vaihtoehtoja jos ei halua hajujakaan jättää. Ja kaikki meni oikein hyvin! Muistiko se? Ei se kyllä mahin hallillakaan aina muista, vaikka ollaan siellä tehty ruutu varmaan aina kun siellä ollaan. Muistiko se silti? Hyvin meni. Ehkä se kävi lukemassa mun puhelimesta Helenin kanssa käydyn whatsapp-keskustelun ja otti opikseen. Oli miten oli, meinasi karata ruutuun jo ennen kuin seuruutin kohti ruutua. Kun ruudusta tuli tuttu, opettelin pysäyttämään sinne. Juuri kun olen ajatellut, että tiedän miten Teu pysähtyy ja millon sanon käskyn, se onkin alkanut reagoida käskyyn ihan uudella tavalla, ja jäi ruudun etulaitaan.. Pitää vielä opetella lukemaan sen vauhtia ja alustaa vähän, ehkä tämä tästä.

Sitten roudailin ruudun toiseen paikkaan ja uusi yritys. Vähän epävarmempi meno tällä kertaa, tällä kohdalla pihaa ruutu ei ole ennen ollut. Meni kuitenkin. Joku poika tuli vähän yllättäen nurkan takaa niin sille piti vähän huudella, että mitä hiittä se tekee meidän reenikentällä, mutta hyvin uskoi ja ruutuun lähetinkin pojan perään. Ei haitannut vaikka jannu käveli muutaman metrin päässä vasta. Vähän hankaluutta Teukin tajuta seuraamista ja katsomista, mutta yllättävän hyvin. Uusi konsepti vaatii totuttelua, hyvin siihen nähden että tehtiin näin ensimmäistä kertaa. Tästä tulee vielä jotain, sano minun sanoneen.

15.1. Vapaapäivä ja reeniä ja lenkkiä tiedossa. Hallissa alkuun Noelin lisäksi kaksi meille vierasta koiraa. Ei häirinnyt Teukkia, ja yllättävän vähän sekin, että toinen niistä tupsahti halliin kesken treenin. Tehtiin ensin metallihyppyä, tarkoitus tutkia jäikö kisatreenistä jotain traumaa kun kalautti hampaansa aika pahasti, ja samalla harjoitella hyppynoutoa että varmasti hyppää takaisinkin. Ei ongelmaa kummassakaan, heitin kapulaa todella vinoon ja aina hyppäsi takaisin. Alussa autoin, lopussa haki hypyn tosi hyvin itsekin. Metalli oli niinku aina, ihan yhtä kiva kun puisetkin kapulat. Sitten oli kaksi muuta reenaajaa samaan aikaan ja tuntui, ettei ihan mahduta suunnitelmaan niin päätin tehdä häiriösivuja jokusen, ei häriintynt.

Toinen treenikamu oli tyttö nimeltä Sieni, ja pyysin saada tehdä kehään menon tyttelin perässä. Ei ongelmaa juurikaan. Häiritsi niin lempäälässä kun yks urkkii nenä pitkällä toisen tontille, ja nyt uskoi heti kun kiellettiin. Pörrättiin vielä siinä Sienen ympärillä vähän, hyvin niukasti kuikuili. Tulipahan kokeiltua, ehkä se Lempäälän noutajaplikka oli vaan kertakaikkisen herkullinen lady.

Luoksetuloja lähinnä ruudun hämäykseksi. Suoraa, pysäytin maahan kerran. Reagoi heti, vauhti oli niin kova, että saatto tulla pari mittaansa helposti. Sitten niitä ruutu hommia, poikittain lähellä lähetyspaikkaa annoin ekan merkin, ja katsoi ruutuun ihan selvästi. Seuruutus kohti ruutua, ja aika nopeasti katsoi sinne, lähetin ja meni nopeahkosti, melkein täysiä. Uusinnassa kesti kaemmin ennen kuin katsoi ruutuun seuruusta, kolmas vielä ja lopetettiin. Oikeaan suuntaan menossa. Lopuksi hömpöteltiin tunnarilla, jahtausta, nostoja, hyppynoutoa, kaikki hyvin ja vaikutti, että Teukin mielestä se oli kiva kapula. Jostain syystä ote on usein väärä, pitää kiinni vain toisen puolen hampailla, enkä tiedä opetanko kunnon otteen vai vain tiukan otteen. Vai molempi parempi.. Pitää miettiä.. Toistaiseksi menty vain tiukan otteen kriteerillä.

Treenin alle ja päälle lenkkiä ja väliin hurjaa vauhtileikkiä Sieni-tytön kanssa. Kilometrejä tällä kertaa reilun 13km, aisioita matkalla niin aikaa saatiin koko hommaan taas kulumaan 5 tuntia. Yksi parhaista tavoista viettää vapaapäivää☺

6.-13.1. Blondi, blondimpi, minä

6.1. Kotikentällä ruutua urakalla. Hauskaa, joka suunnasta ruutuun ja vauhtia piisasi, aina oikein ja asenne kohillaan. Hyvä niin, saatiin juosta palkaksi paljon koska pakkasta piisasi ihan kivasti..  Tunnarin nostelua, olen huomannut että ote tunnariin on löystynyt entuudestaan. Tipahtaa tosi helposti, ei jotenkin muka haluaisi kai pitää sitä? Nosteli kyllä, siirtyi sivullekin,  mutta pienestäkin mun kropan liikkeestä tunnari tipahtaa. Yritin kumarrusta ja parran räpeltämistä ja kapulan kiskomista. Saatiin onnistumisia joo, ja jokaisen välissä varmaan sen seittemän epäonnistumista.. Ihmeen hyvin Teu jakso yrittää.

7.1. Pääsi idiootti valloilleen. Ajattelin että kaipa se nyt tuon ruudun näkee, mutta mitää nähnyt. Paljon lunta, luntaa lisää koko ajan, auraamaton kenttä, pimeä. Ei taas mitään järkeä.. Mutta oli tästä iloakin, tajusin viimein sen, että vaikka Teu oikeasti sinänsä on oppinut ruudun, niin se ei ole oppinut että se on lähes aina suoraan eteenpäin. Teen evl-lähetyksiäkin, mutta tosi harvoin. Miten se EI ole voinut oppia, että se on suoraan eteenpäin? Tänään se oli vasemmalla. Missä oli lumikokkareita. Kaipa ne merkeistä menisi, mutta luulisi että kahden metrin etäisyydeltä erottaa lumikokkareen ja merkin? Noh, autoin sitten ja vaihdoin ruutun paikan. Valotolpan alle. Johan onnistui paremmin.

Juu on siellä luoksetulon merkit.. Koirakin on jossain..

Ennen ruutua tehtiin hämäykseksi luoksetuloa (niinkuin oltais olosuhteiden lisäksi jotain muuta hämäystä tarvittu..). Onnistu muuten tosi hyvin! Keli oli otollinen stopeille. Joku jäi palkkaamatta kyllä. Sitten otin maahan kerran, ja sitten se meni kaikki stopit maahan. Korjasin sen jaloilleen ja uusiksi. Ihme juttu, se vaan meni maahan. Varmaan 5krt peräkkäin. Sit saatiin yksi koko lt hyvänä läpi ja lopetettiin. Sit urpoilin sitä ruutua.. Idiootti.. Lopuks oli ajatus hömppäillä tunnarin kanssa, mutta Teu oli kai aika väsynyt, en tiedä, olis pitäny osata nähdä, ettei tule onnistumaan. Joku mätti, ei yrittäny niinkuin yleensä. Ei halunnut ottaa tunnaria maasta, saatiin jokunen onnistuminen ja palkkasin reilusti. Lopetin, en ihan ajoissa, mutta en jääny taas junnaamaakaan vaan totesin, että saan luovuttaa. Ei ole Teukille tyypillistä tuo käytös, joku mätti.

 8.1. Testailtiin vaan kakeja kotona. Oon tainnu vähän liikaa riemastua miten hyvin menee, ei se seiso-istu ollutkaan sen kummempi kuin ennen. En tiedä, en ole kertakaikkiaan nähnyt kaukaa koskaan, että se ei tekisi sitä oikein. Etujalat ottaa kunnon askeleet taaksepäin, mutta se takajalka nyt ainakin otti sen 5cm eteenpäin. Mistä en pidä. Mutta luulen, että tämä virhe on nyt hyväksyttävä, koska en voi ikinä nähdä tuollaista kaukaa. Ja seuraava koira tekee kaket etujalat paikoillaan...
 9.1. Yhteiskoulun piha. Toivottavasti ei saada häätöä täältä, on aika hyvä paikka treenata. Ei taida muuta paikkaa meille ollakaan nyt enää, jäät, lumi ja pimeys on vallattunut kaikki kentät. Ensin ohjattua, kaikki meni tosi hyvin. Ainut vaan, että idiootti ohjaaja sanoi väärän käskyn taas. MIETI ennen kuin avaat suusi, jooko. Ei tartteis enempää koiraa hämätä. Aloitin haettava kapula vähän lähempänä ja siirsin joka kerta kaemmas kunnes samassa rintamassa. Ei ehkä ollut ihan kymmentä metriä merkin takana, ei mahtunut olemaan, ehkä 7-8m. Teu katsoo siis enemmän käsimerkkejä kuin kuuntelee käskyä, en tiedä onko tällä vielä/koskaan väliä. Hyvä näin tällä kertaa, koska koira teki oikein vaikka minä tein väärin. Täytyy muistaa keskittyä.. Mietin jo käskyjen vaihtamista vaikka ruotsinkielisiksi oikeaksi ja vasemmaksi tai jotain mikä olisi loogisempaa, mutta sotkenhan minä oikeaa ja vasentakin jatkuvasti.. Katsotaan, en olla ohjattua otettu sittemmin. Täytyy miettiä tätä.

Jorma tuli ja teki meille ruudun niin, ettei Teukki nähnyt. Ja kun mentiin tekee niin ruutu oli taas sen mielestä meistä vasemmalle vaikka siinä oli kahden metriin päässä seinä. Voi elämän kevät.. Tein kaikki ruutu-vihjeet, ja taas se minun mielestä katsoi ruutuun ja kehuin siitä ja lähetin kun katsoi. Eikä mitään käryä. Perskeles. Noh, helpotettiin sitten ja kun löytyi kerran ni löytyi taas aina ja vauhdilla. Harjoiteltiin pysähtymistä ja oikeaa kohtaa. Teukki paussille ja tein ruudun toiselle puolelle pihaa niin ettei Teu nähnyt. Nyt oli vähän parempi mutta ei hyvä kuitenkaan. Piruu. Lopuks hömpöteltiin seuraamista hiljaa, palkka perusasennoista. Siis minä hiljaa, Teu on aina. Jää muuten helposti takapuoli mun taa vaikka etuosa näyttäisi oikealta. Pitäis käydä Mikaellilla tekee näitä kun näkis ikkunasta paremmin missä asennossa se on kuin aina kurkkimalla taakse.

Tein sille aukon, ettei toisi lunta niin paljon sisälle.. Pakkasta 17 astetta, Teu valitsee mennä hankee.

 10.-13.1. Jotain pientä kotona, oli kamalia kelejä että ei vaan huvittanu lähtee. Lunta tuli niin, ettei mikään paikka ollu oikeaan aikaan aurattu, ja Teukillakin tuntui tassuja palelevan vähän lenkillä, niin pääten että sluibaillaan. Tunnaria nosteltiin kotona ja se oli Teukista tosi ikävää. Tätä täytyy miettiä, tosi tylsä kapula Teukin mielestä, ehkä pieni imagonnostotreeni on todellakin paikallaan..

♥ 2015 Tavoitteet ja treeniä 1. - 4.1.2015

Tänä vuonna on reenattu joka päivä :) Viimeisin treeni, missä tehtiin koko voittajaluokka läpi, kirvoitti asettamaan tavoitteita tälle vuodelle. Todellakin ollaan valmiita voittajaan maaliskuussa, mikä onkin ollut suunnitelmissa alusta asti. Nyt uskalla toivoa sieltä ykköstäkin ennen kesää ja kuumaa, toivottavasti ei tule kamalan pitkiä kuumia jaksoja.. Elokuussa voisi ajatella EVL:ää jo, ehkä jopa ykköstä tälle vuodelle. Riippuu paljon miten kuumaa kesällä on, saako kunnolla treenattua vai eikö taaskaan. Ehkä keksitään uusia keinoja helletreenin onnistumiseen. Tai sitten aletaan heräämään neljältä aamuyöllä. Not.

1.1. Mikaelin pihalla. Väsyttävän päivän iltatreeni, joka melkein teki mieli jättää väliin.. Ohjelmassa vain kaket ja tunnari, pakko jaksaa... Hyvä että jaksettiin, kaket onnistui hyvin, matkaa noin 15m. Edelleen vähän ennakoi joskus ja lähtee tekemään olettamuksesta jotain siirtoa, mutta kuuntelee kuitenkin ja korjaa siirron käskyn mukaiseksi. Yleensä tämäkin käy vain kerran, sitten jo tajuaa että pitää kuunnella oikeasti mitä sanotaan. Tunnari tehtiin vain kerran, tosi hyvin onnistui, laukalla kapuloille ja laukalla palautus ja kapula pysyi suussa sivullakin. Jei!

2.1. Hömpöteltiin vaan kotona, hirvee into oli Teukilla. Merkkiä keittiössä, hauska miten iloisesti sinne loikki. Sheippailtiin pään maahan laskemista ja hyvin oivalti jo ajatuksen, mutta en nyt vieläkään itse ole päättänyt haluanko sen laittavan pään maahan vai nou. Katsellaan..

3.1. Emolan kenttä on nyt meidän kotikenttä. Ihan ok kunnossa (meidän mittapuulla) ollut toistaiseksi, jotenkin vaikuttais että täällä on valojakin enemmän kun tuntuu että jopa näkee jotain treenatessa.. Noh ei liian hyvä kuitenkaan, räntää tulee ja kenttä on loskainen ja kaikki lelut märkänä ja lumisena koko ajan, noutokapulaa ei voi heittää kun uppoaa hankeen ja joka käyttökerran jälkeen on raaputeltava lumesta puhtaaksi.. Ihanaa kun on sauna, ja voi asetella tokovermeet lauteille Kustin viereen kuivumaan ja sulamaan. Tällä kertaa otettiin palautusnoutoa ensin, tai mitä lie olikaan.. Teukki seisomaan merkille, kapula matkalle vähän sivuun ja palautusvauhdista palkka. Ehkä vähän uusi evl mielessä, ja kiusaks tein tosi painavalla pyökkikapulalla.

Merkkiä perään, tosi hyvin. Taas se reppu matkalla veti puoleensa, vaikka mielestäni jätin sen häiritsemään sopivan matkan päähän. Onneksi se häiritsi vain vähän. Luoksetuloja, alustan piti olla oikein pro stoppeja ajatella mutta paskat ollut. Tai siis olihan se, mutta paksat Teukki stopannu kunnolla. Hermo meinas mennä. Älysin olla palkkaamatta huonot ja kun sain hyvin aikaiseksi, sai mahtijahtileikin ja lopetettiin siihen. Pakittelua otettiin myös, aika hyvin meni. Menee metrin jos toisenkin ennen kuin alkaa aueta, ja molemmat tuppaa kaartamaan oikealle.. Ja välistä Teukki pakittaa huomattavan paljon nopeammin kuin minä ja katoaa jonnekin taa...

Jantterit treenireissulla 4.1.

4.1. Mahin hallilla, Helen testaa voittajan liikkeenohjaamista, me testattiin voittajan kaikki liikkeet läpi, korjasin kyllä selvät virheet kuntoon ja palkkasin sitten välissä. En ole muuten huomannut, että Teukilla vaikuttaisi palkkaamattomuus kokeessa intoon ollenkaan. Hyvä niin. Mutta siis voittaja, näin se meni:

Seuraaminen hyvin tyypillinen Teukki. Helen olisi antanut ehkä ysin, minä annoin 8,5. Ihan hyvä kokonaisuus siis kyllä, sivuaskeleita ei ole blondi muistanut ajatella että mitenkäs ne nyt askelletaan ja olin ihan kuutamolla itse, vaikka onhan me näitä reenattu. Perusasennot edelleen hitaat, tätä täytyy muistaa parantaa paljon.

Liikkeestä istuminen, siitä olisi molemmat antanut kympin, ei ongelmia.

Luoksetulo, semmoinen niiku aina, ihan siisti kokonaisuus. Seisahtuminen saisi olla napakampi niinkuin aina tähänkin asti, mutta kokonaisuutena siis hyvä. Maahanmeno nopea, maasta sivulle pitäisi olla nopeampi.

Ruutu, ei taas katsonut sinne päinkään aloituksessa. Ja ihan suora linja lt:n aloitukseen, kunnes matkalla hokasi että kato perkele, tuolla nurkassahan se ruutu on kurvasi sinne. Seis käskyyn voisi reagoida paremminkin, maahan menee hyvin, kaikki loppu tosi hyvin. Itse annoin tästä 8.

Hyppynouto nollattiin. Hyppy on ollu Emmillä eikä olla reenattu aikoihin, joskus marraskuussa kai? Olisi tullut esteen ohi takaisin kun heitto meno vinoon. Hyppykuuria otettava nyt.

Metalli, en tiedä miten ei nyt tajunnut että se oli metalli, ja kun otti aika rajusti suuhin ni säpsähti vähän että pärkkele täähän on kova! Mitä ei ole koskaan ennen tehnyt.. Mutta siis ei ottanutkaan kapulaa ensin, kasasi ajatuksia pari sekuntia ennen kuin otti suuhun ja palautus oli hitaahko ja perusasento jäi väliin. Pöh, ei tätä liikettä pitäis tälleen mokailla.. 7. Metallihyppynoutoa ollaan tehty paljon, eikä ongelmia ole ollut.. Ehkä se oli nyt niin kierroksilla ettei ennättänyt huomaamaan että kapula vaihtui hypyn jälkeen.

Tunnari, muuten ihan tosi hieno, mutta sivulla tiputti kapulan suusta. Ote onkin ollut löysä, tämä treenattaja todella kuntoon nyt kun vielä ihan noin tulee esiin. Mitähän tästä annettiin, ehkä 8.

Kaket. Olin toosi tyytyväinen vaikka parannettavaa oli, virhe ei ole ennen tullut esiin. Viimeinen seiso-istu teki ihan oikein, mutta meni samantein maahankin sit. Mutta siirrot itsessään oli tosi hyvät kaikki, istu-seiso minkä on noussut tosi pitkäksi ja helposti valunut, tekikin nyt liikuttamatta ainuttakaan jalkaa... Mikä teki sen, että seuraavaan siirtoon eli maahanmenoon oli sitten pakko liikuttaa jalkoja. Mutta näin se saa tehdä kyllä mun puolesta, siirti vain etujalkoja sitten maahan mennessään.

Kokonaisuus ihan ok. Hyvä mieli jäi, ei ole paljoa hiottavaa loppujen lopuksi. Vaikka tämä nyt oli ihan oma tilanteensa, niin pisteitä taisi kertyä 254, eli pari pistettä vajaa ykkönen ja tuohon mahtuu yksi nolla. Tästä on hyvä jatkaa!

Hempu teki avon ja olin lapsenvahtina Dukelle, sitten jatkettiinkin jo. Tehtiin ensin suoria luoksetuloja pari, ei tule enää loppuun asti muuten laukalla jos en stoppaile.. Tämä oli vain ruudun hämäykseksi kyllä. Ja sitten Teu teki ruutuun sen mitä juuri ennätin sanomaan ettei se koskaan tee - juoksi luoksetulon aloituspaikalle asti.. Sitä kohti se juoksee kyllä, mutta että loppuun saakka? En edes pysäyttänyt kun en uskonut että se menee loppuun asti. Sinne meni, kele. Helen ja Noel teki keskellä hallia jotain, ja oli tosi vaikea saada Teu katsomaan ruutuun. Koitin kuitenkin niin, että ruudun katsomisesta saa käskyn juosta sinne. Ehkä se joskus tajuaa tämän.. Piru. Monta onnistumista sitten, tietenkin kun oli ruudussa käynyt jo useamman kerran. Tämä on epävarmin homma nyt voittajassa. Täytyy miettiä miten yksin saisi ruudun tehtyä useammin Teukin näkemättä ja haistamatta. Ja etenkin missä saisin sen tehtyä..

Pari kertaa testattiin seiso-istu siirto eikä ilmennyt ongelmia. Hyppynoutoa otettiin myös loppuun, Teukki teki ihan hyvin, muistutella saa kyllä hyppäämisestä kun heittelin tosi vinoon tosi tarkoituksella. Siinä olikin jo aika reilusti reeniä ja köllileikittiin vaan lopuksi, Teukki alkoi vaikuttaa vähän väsyneelle. Kotimatkalla sai bailailla Duon kanssa :)

♥ Tauko tekee terää ja 2014 viimeiset treenit

Lempäälän kokeen jälkeen ei olla tehty oikein mitään ja näin oli ihan tarkoituskin. Meillä oli muuttohommia ja kiirettä töissä, joten ajattelin että on hyvä väli unohtaa reenaaminen toviksi. Muutaman kerran lenkillä Teukkia kyllä tokotti niin kovasti, ettei sitä saanut potkimallakaan pois sivulta,  joten otettiin hanskapalkalla milloin mitäkin, pääasiassa pieniä pätkiä seuraamista ja sivuaskeleita.

30.12.2014 palattiin treenin ääreen reilun kahden viikon tauon jälkeen. Uuden kodin lähellä on hyviä kenttiä, jotka toistaiseksi ei ole jäässä ja kuukin suosi meitä valollaan. Ohjattu ohjelmassa ensin, ei mitään ongelmaa. Tosi kummaa. Tauko tekee terää? Molemmat suunnat tosi hyvin,  urpo ohjaaja sanoi vaan väärän käskyn ekalla kertaa ja miettii miksi valitsee niin urpoja käskysanoja.. pitää muistaa miettiä sanomiset ennen tekemisiä. Merkille vain vein, itse merkkiä reenattiin ohjatun jälkeen. Merkki oli kyllä jäänyt tauolle, ei meinannu muistaa millään. Matkalla oli yksi noutokapula ja mun reppu, ja Teu meni pönöttämään noutokapulan taa jatkuvasti. Saatiin kuitenkin onnistumsiä.

Pakittamista otettiin hieman, siihen on edelleen vähän karvojentallaamistraumaa, mutta koitetaan nyt olla varovaisia että alkais taas onnistua. Tehtiin aiemmin jo käännöksiä takaperin mutta pari kertaa Teun hakiessa perusasentoa tallasin sen karvoille niin pahasti että päätin unhoittaa moiset nurinkuriset seuruut. Ja nyt se pitää opetella taas.. noo, varovaisuutta tähän, ehkä oma sana jottei istuis niin herkästi..

Lt:n loppuja maasta. Ihan hyvin mielessä, nostaa laukan vaikkei olla ennen oikein reenattu. Kaket takapalkalla. Meni toosi hyvin, n.10m matkaa. Ei olla takapalkkaa käytetty aikoihin kun jossain välissä tuntui ettei toimi, mutta nyt toimi. Kerran se kääntyi tosi rumasti kohti palkkaa, sanoin höpöt ja kävin korjaamassa alusta saakka uusiksi eikä tehny toiste. Kaikki siirrot onnistui. Reipas pieni.

Niin hyvä mieli jäi ja paljon patoutunutta treeni-intoa etten malttanut olla treenaamatta iltalenkillä uudelleen. Ruutu, tunnari ja pullapalkalla jotain ohjelmassa. Ruutuun kunnon innostusta ja lähetin kaikilta sivuilta, suoraa ja kovaa ja oikeaan kohtaan joka kerta! Ruudun katsomisesta pääsee nyt tovin palkaksi juoksemaan ruutuun. Tunnarissa tein vähän useammalla kapulalla poikittain olevan J:n, ajattelin jos helpottais ympyrän hahmottamista pikkuhiljaa. Ja hyvin meni, aloitti oikeasta laidasta ja eteni siististi koko kirjaimen, nappasi oman kun kohdalle osui ja palautti vauhdilla. Toinen toisto yhtä hieno muuten, mutta tiputti sivulle tultuaan kapulan. Piti kurkata oliko varmasti oma, kehoitin nostamaan ja palkkasin, enkä tehnyt enää lisää. Mulla on paha vika tehdä aina uusi jos edellinen on mennyt pieleen ja yleensä asiat menee vaan enemmän pieleen sitten.. Joten hyvä näin, olin ajatellut tekeväni kaksi ja tein kaksi. Piste. Hyvä minä. Lopuksi tehtiin edestä seis-istu-maa stoppeja lihapullalla, ihan kohtuullisesti näkyi lumella heitetyt pullat ja kohtuullisesti maistuikin :)

31.12.2014 Väsytyslenkillä reenit Helenin ja Noelin kanssa Launialan koululla. Helen teki meille ruudun, että olisi vieras, mutta lumisen kentän keskellä yksinäinen ruutu paistaa kyllä kenen tahansa silmään, mutta hyvä silti että pyhäkoulupoika onnistui. Lähetin kolmelta eri sivulta ja kaikki onnistui, aika pitkästä matkasta vieläpä. Ruudun lopetusta erikseen ja on mokoma alkanut ennakoida kutsua vaikka ei olla paljon reenattu. Reenattiin sitten että ruudusta ei lähdetä mun pään kääntymisestä. Alusta vaikutti otolliselle luoksetulojen stoppeihin, mutta eihä ne silti taas ollu kovin hyviä. Osasin olla palkkamatta sentään. Jokunen tosi hyvä, otettiin myös maahanmenoja jotka odotetusti olivat oikein kivoja. Lopuksi Helen teki meille tunnarin,  ensimmäinen ihan kokeenomainen tunnari. Teu meni vähän hitaammin kuin mitä tuli takaisin, ei aloittanut oikeasta laidasta niinkuin yleensä, mutta ei nostanut väärää, nappasi oman heti, toi sivulle eikä tiputtanut. Tästä sai jahtileikkipalkan eikä tehty enempää. Taitava lapsi.

17.4km saatiin lenkkiä päivälle aikaiseksi, ajattelin että sillä jaksaa nukkua ensi vuoteen. Muutama paukku lenkillä ei häirinnyt lain. Viiden jälkeen käytiin vielä pissalla ja kaukaa kuuluneet paukut eivät häirinneet Teukkia. Kuuden aikaa Teukki kuitenkin huolestui ja halusi olla mun lähellä koko ajan. Puoleentoista tuntiin se ei nukkunut mutta makoili kuitenkin ihan rauhadsa. Sammui sitten olohuoneen lattialle eikä enää nostellut päätä omasta pihasta kuuluneisiin koviin paukkuihinkaan. Kahdentoista aikaan Teukki huolestui taas, mutta istuskeli vain rauhassa keskellä asuntoa ja katteli mua kun miä kattelin pihalla kaupungin ilotulitusta. Ja sitten käytiin nukkumaan. Puolen viiden aikaan heräsin ja ajattelin että käydään pissalla samalla vaivalla, ja totesin että oli vähän liian aikaista vielä. Ihmiset valui baareista kotiin ja paukutteli matkallaan. Juuri kun päästiin ulos, alkoi joku ampua raketteja metsän takana, mutta niin lähellä että ihan näin raketit. Ja Teu ei välittänyt mitään! Kierrettiin normi pissalenkki ja kaukaisia paukkuja kuuluu sieltä täältä, ja mahtavasti ei häirinnyt Teukkia lainkaan. Eiköhän me jatkossakin selvitä uusista vuosista ihan kunnialla :)