6.-13.1. Blondi, blondimpi, minä

6.1. Kotikentällä ruutua urakalla. Hauskaa, joka suunnasta ruutuun ja vauhtia piisasi, aina oikein ja asenne kohillaan. Hyvä niin, saatiin juosta palkaksi paljon koska pakkasta piisasi ihan kivasti..  Tunnarin nostelua, olen huomannut että ote tunnariin on löystynyt entuudestaan. Tipahtaa tosi helposti, ei jotenkin muka haluaisi kai pitää sitä? Nosteli kyllä, siirtyi sivullekin,  mutta pienestäkin mun kropan liikkeestä tunnari tipahtaa. Yritin kumarrusta ja parran räpeltämistä ja kapulan kiskomista. Saatiin onnistumisia joo, ja jokaisen välissä varmaan sen seittemän epäonnistumista.. Ihmeen hyvin Teu jakso yrittää.

7.1. Pääsi idiootti valloilleen. Ajattelin että kaipa se nyt tuon ruudun näkee, mutta mitää nähnyt. Paljon lunta, luntaa lisää koko ajan, auraamaton kenttä, pimeä. Ei taas mitään järkeä.. Mutta oli tästä iloakin, tajusin viimein sen, että vaikka Teu oikeasti sinänsä on oppinut ruudun, niin se ei ole oppinut että se on lähes aina suoraan eteenpäin. Teen evl-lähetyksiäkin, mutta tosi harvoin. Miten se EI ole voinut oppia, että se on suoraan eteenpäin? Tänään se oli vasemmalla. Missä oli lumikokkareita. Kaipa ne merkeistä menisi, mutta luulisi että kahden metrin etäisyydeltä erottaa lumikokkareen ja merkin? Noh, autoin sitten ja vaihdoin ruutun paikan. Valotolpan alle. Johan onnistui paremmin.

Juu on siellä luoksetulon merkit.. Koirakin on jossain..

Ennen ruutua tehtiin hämäykseksi luoksetuloa (niinkuin oltais olosuhteiden lisäksi jotain muuta hämäystä tarvittu..). Onnistu muuten tosi hyvin! Keli oli otollinen stopeille. Joku jäi palkkaamatta kyllä. Sitten otin maahan kerran, ja sitten se meni kaikki stopit maahan. Korjasin sen jaloilleen ja uusiksi. Ihme juttu, se vaan meni maahan. Varmaan 5krt peräkkäin. Sit saatiin yksi koko lt hyvänä läpi ja lopetettiin. Sit urpoilin sitä ruutua.. Idiootti.. Lopuks oli ajatus hömppäillä tunnarin kanssa, mutta Teu oli kai aika väsynyt, en tiedä, olis pitäny osata nähdä, ettei tule onnistumaan. Joku mätti, ei yrittäny niinkuin yleensä. Ei halunnut ottaa tunnaria maasta, saatiin jokunen onnistuminen ja palkkasin reilusti. Lopetin, en ihan ajoissa, mutta en jääny taas junnaamaakaan vaan totesin, että saan luovuttaa. Ei ole Teukille tyypillistä tuo käytös, joku mätti.

 8.1. Testailtiin vaan kakeja kotona. Oon tainnu vähän liikaa riemastua miten hyvin menee, ei se seiso-istu ollutkaan sen kummempi kuin ennen. En tiedä, en ole kertakaikkiaan nähnyt kaukaa koskaan, että se ei tekisi sitä oikein. Etujalat ottaa kunnon askeleet taaksepäin, mutta se takajalka nyt ainakin otti sen 5cm eteenpäin. Mistä en pidä. Mutta luulen, että tämä virhe on nyt hyväksyttävä, koska en voi ikinä nähdä tuollaista kaukaa. Ja seuraava koira tekee kaket etujalat paikoillaan...
 9.1. Yhteiskoulun piha. Toivottavasti ei saada häätöä täältä, on aika hyvä paikka treenata. Ei taida muuta paikkaa meille ollakaan nyt enää, jäät, lumi ja pimeys on vallattunut kaikki kentät. Ensin ohjattua, kaikki meni tosi hyvin. Ainut vaan, että idiootti ohjaaja sanoi väärän käskyn taas. MIETI ennen kuin avaat suusi, jooko. Ei tartteis enempää koiraa hämätä. Aloitin haettava kapula vähän lähempänä ja siirsin joka kerta kaemmas kunnes samassa rintamassa. Ei ehkä ollut ihan kymmentä metriä merkin takana, ei mahtunut olemaan, ehkä 7-8m. Teu katsoo siis enemmän käsimerkkejä kuin kuuntelee käskyä, en tiedä onko tällä vielä/koskaan väliä. Hyvä näin tällä kertaa, koska koira teki oikein vaikka minä tein väärin. Täytyy muistaa keskittyä.. Mietin jo käskyjen vaihtamista vaikka ruotsinkielisiksi oikeaksi ja vasemmaksi tai jotain mikä olisi loogisempaa, mutta sotkenhan minä oikeaa ja vasentakin jatkuvasti.. Katsotaan, en olla ohjattua otettu sittemmin. Täytyy miettiä tätä.

Jorma tuli ja teki meille ruudun niin, ettei Teukki nähnyt. Ja kun mentiin tekee niin ruutu oli taas sen mielestä meistä vasemmalle vaikka siinä oli kahden metriin päässä seinä. Voi elämän kevät.. Tein kaikki ruutu-vihjeet, ja taas se minun mielestä katsoi ruutuun ja kehuin siitä ja lähetin kun katsoi. Eikä mitään käryä. Perskeles. Noh, helpotettiin sitten ja kun löytyi kerran ni löytyi taas aina ja vauhdilla. Harjoiteltiin pysähtymistä ja oikeaa kohtaa. Teukki paussille ja tein ruudun toiselle puolelle pihaa niin ettei Teu nähnyt. Nyt oli vähän parempi mutta ei hyvä kuitenkaan. Piruu. Lopuks hömpöteltiin seuraamista hiljaa, palkka perusasennoista. Siis minä hiljaa, Teu on aina. Jää muuten helposti takapuoli mun taa vaikka etuosa näyttäisi oikealta. Pitäis käydä Mikaellilla tekee näitä kun näkis ikkunasta paremmin missä asennossa se on kuin aina kurkkimalla taakse.

Tein sille aukon, ettei toisi lunta niin paljon sisälle.. Pakkasta 17 astetta, Teu valitsee mennä hankee.

 10.-13.1. Jotain pientä kotona, oli kamalia kelejä että ei vaan huvittanu lähtee. Lunta tuli niin, ettei mikään paikka ollu oikeaan aikaan aurattu, ja Teukillakin tuntui tassuja palelevan vähän lenkillä, niin pääten että sluibaillaan. Tunnaria nosteltiin kotona ja se oli Teukista tosi ikävää. Tätä täytyy miettiä, tosi tylsä kapula Teukin mielestä, ehkä pieni imagonnostotreeni on todellakin paikallaan..