perjantai 30. tammikuuta 2015

28.-30.1. Perustreeniä

28. päivä oli jotenkin taas vähän fiilis maassa, mutta käveltiin sitten Graanin kautta himaan ja päädyin ottamaan kakeja kaupassa sisällä ja Prisman parkkipaikalla vähän seuraamista ja luoksetuloja. Kaket onnistu aika hyvin, vaikka oli tuijottajia jokunen ja jossain vaiheessa asiakas kulki Teukin vierestä. Vähän hölmöili, ei oikein tainnut asennoitua oikein, kun oltiin kuitenkin kaupassa. Eihän kaupoissa treenata..  Prisman pihalla otin seuraamista, palkkasin hitaasta, juoksusta ja sivulletuloista. Jotenkin hirmu sekava fiilis ittellä ja treeni oli sit kai vähän semmonen kanssa. Palkkaa nakkelin jättimäiseen lumikasaan. Seuraamiset oli hyviä, mutta alotukset, siis ennen liikkeellelähtöä vähän tuppaa Teukin ajatus harhailemaan. Näitä reenattava. Luoksetulot takapalkalla, vähän mitään sanomatonta toimintaa molemmilta.. Leikittiin sitten vaan lumikasassa.

Lopuks haaveilin koirasta, joka näkisi kun makupalat lentää ja sen voisi palkata nakkaamalla namin mäkeen ja paluumatkalla ottaa sitä ja tätä ja tuota, vaikka stoppeja, sivuja.. Ja piti se sit taas kokeilla että joopajoo, ei ole partiksen juttu. Kissankokoisilla nameilla ehkä.. Noo, tehtiin namilla sivulle tuloja niin, että kun annoin palkan sivulla niin juoksin itte karkuun ja kun stoppasin sai Teukki hakea sivua. Ei se kyllä tuosta namista niin motivoidu kyllä, mutta tällä kertaa maistui sentään kohtuullisesti.

29. Aijai, kumputunnari on ihan huippu! Tänään saatiin Tiina liikkuroimaan meitä. Pientä epävarmuutta ja hitautta havaittavissa, mutta sentään ei pure kapuloita, eli uskon kyllä että Tiinakin vielä tunnarin oppii! Teukki sen sijaan teki yhden pikku virheen, kun tiputti kapulan ekan kerran palautuksessa. Mutta tällä kertaa ei johtunut mistään epävarmuuksista, vaan kapula lipes suusta kun teki ilopompun sivulle tullessa. Nice. Neljä tunnaria, kolme täysin nappiin. Sain jopa lisättyä loppuun kapulasta kiskomista. Loisto koira. Vähän kakeja naksulla ja namilla, seiso-maa taas vaikea.

30. Paljon puhutaan mielentilasta, missä koira on tunnaria tehdessä, ja sen ollessa väärä ei tunnari onnistu. Tätä meille syyksi ehdotettaessa sanoin, että ei Teuvo ole sellainen, että se menisi ihan väärään, liian innokkaaseen mielentilaan, niinku mistään, koskaan. En uskonut tunnari ongelman olleen siitä. Enkä usko edelleenkään. Olen treenannut tunnaria koko viikon ensimmäisenä liikkeenä innon ollessa suurimmillaan ja vielä lelupalkalla kuten aina, ja sillä on ollut vain positiivinen vaikutus liikkeen onnistumiseen. Mutta tänään.. Tänään olisi ehkä pitänyt tehdä joku pieni juttu ensin. Noel teki meinaan ruutua ekana ja me tunnaria samaan aikaan. Kun Teukki katteli mun laittavan kapuloita, niin se katsoi myös Noelia juoksemassa ruutuu ja nyyyyyyhh kun ei itse päässyt juoksemaan.. Nyyyyyhh. Laukalla tunnareille ja laukalla takaisin sivulle. Siinä välissä vaan nosti myös väärää. Toinen sama, mutta ei nostanut, mylläsi silti kapulat miten sattuu. Kolmas oli aika ok, mutta suu taisi käydä jonkun verran, ei kuitenkaan nostanut mitään. Viimeisen tein ihan läheltä, siisti haistelu ja otti heti oman. Palkkasin jonkun kerran heti löytämisestä ja jonkun vauhdista ja jonkun sivulta. Tyytyväinen olin kyllä, jos vajaa pari viikkoa sitten koira ei edes palauta kapulaa ja tuo vääriä, niin tämä on loistoedistymistä. Silti kummaa, että kummulla ei kokeile mitään väärää kapulaa ja nyt tasamaalla tulee heti esiin. Ehkä siellä kummulla pitää keskittyä omiin jalkoihinkin niin, että ei riitä enää keskittyminen hölmöilylle kun hommakin on tehtävänä... En tiedä..

Lt vähän puoliteholla. Ei ollu kahta yhtä kivaa lelua mukana.. No testailin vähän takapalkkaa ja ainakin se on oppinut ennakointia jos ei muuta.. Jatkamme tutkimusta. Ruutu, meni pienellä mutkalla mutta todella hyvin kuitenkin. Oli Helenin tekemä. Alku oli hankala, silittelyllä katsoi luoksetulon aloitukseen, vihjeellä samoin mutta käänti sitten päätä kuitenkin ruudumpaan suuntaan ja sai lähetyksen palkaksi. Hyvin kuitenkin, ehkä just ruudun reunan ulkopuolella kävi mutkallaan, ei sen kummempaa. Sitten otettiin ruudun loppua, lähtee pelkästä pään kääntymisestä taas, joten opeteltiin sitten kestämään sitä. Myös yksi luoksetulo kuitenkin. Metalli piti kokeilla, ei ongelmaa siinä, palautus hieman hitaampi kuin meno. Kokeilin huvikseen myös kaukoja selkä Teukkiin päin, eikä haitannut lainkaan. Joskus kun se oli pienempi kokeilin, ja sillon ei onnistunut edes maa-istu paljon lähempää. Nyt teki kaikki siirrot normaalisti 10m päästä vaikka olin selin. Sen tutut pieni kakevirheet teki kyllä.

Kaukoista on kyllä kuitenkin todetta, ettei tämä tule täydellisesti onnistumaan. Pakko ehkä antaa periksi, tai sitten on opetettava uusi tekniikka. Seiso-istu meni jo tosi hyvin läheltä, mutta kun olen siirtynyt kauemmas, en ole enää nähnyt takajalkoja. Kuitenkin näen, kuinka etujalat ottaa kunnon askeleet taaksepäin, joten olen ollut tyytyväinen. Selvisi tuossa jo taannoin, sekä nyt uudelleen kun Helen katsoi, että siinä samalla kun etujalat menee taa, niin takajalat tulee eteen. En ehkä voi tätä saada kuntoon, kun sitä ei kertakaikkiaan voi nähdä kaukaa. Todella ongelmallista...

Päälle vielä 14km lenkki ja nyt on väsynyt pieni pyhäkoulupoika :) Ehkä käydään silti tekee vielä illalla kumputunnaria...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti