14.-15.1. Pakkanen järkevissä lukemissa ja NYT me mennään halliin treenaamaan..

14.1. Pakkanen laski vihdoin, ja päästiin kunnolla treenaamaan! Harmi, että 10h töitä alla vähän söi virtaa treeniltä, mutta oikein oiva ruututreeni saatiin. Konsultaatio Helenin kanssa taannoin ja ankara pohtiminen, hyvä ettei yöunet menny, johti seuraavanlaiseen ruutuklinikkaan: §1 Se täytyy tehdä lähes aina niin, ettei Teu näe kun ruutu tehdään, ja itse tehdessä pitää kiertää tekemään se niin, ettei Teu haista. Tämä on hankalin osuus, koska mahdollisuudet tähän ilman autoa on aika pienet ja paikatkin on nyt talvella tosi vähissä. §2 Teulle täytyy toistaiseksi käyttää sekä vanha että uusi ruutuvihje. Vanhalla se hakee katseellaan sen ihan selkeästi paremmin, vaikka melkein selin oltaisiin ruutuun. Listätään treeniin nyt suoraan ruutua kohti seuruuttaminen ja toisen vihjeen hokeminen, tästä sitten ruudun katsomisesta lähetys. §3 Paikkaa hiotaan erillään tästä harjoituksesta, tässä ei nipoteta vaikka menisi ihan ruudun laitaan, ei vaikka kuinka mieli tekisi.

Näillä eväillä ruutu samassa paikassa kuin minne Jorma teki sen viimeeksi, ei ihan hirveesti ole vaihtoehtoja jos ei halua hajujakaan jättää. Ja kaikki meni oikein hyvin! Muistiko se? Ei se kyllä mahin hallillakaan aina muista, vaikka ollaan siellä tehty ruutu varmaan aina kun siellä ollaan. Muistiko se silti? Hyvin meni. Ehkä se kävi lukemassa mun puhelimesta Helenin kanssa käydyn whatsapp-keskustelun ja otti opikseen. Oli miten oli, meinasi karata ruutuun jo ennen kuin seuruutin kohti ruutua. Kun ruudusta tuli tuttu, opettelin pysäyttämään sinne. Juuri kun olen ajatellut, että tiedän miten Teu pysähtyy ja millon sanon käskyn, se onkin alkanut reagoida käskyyn ihan uudella tavalla, ja jäi ruudun etulaitaan.. Pitää vielä opetella lukemaan sen vauhtia ja alustaa vähän, ehkä tämä tästä.

Sitten roudailin ruudun toiseen paikkaan ja uusi yritys. Vähän epävarmempi meno tällä kertaa, tällä kohdalla pihaa ruutu ei ole ennen ollut. Meni kuitenkin. Joku poika tuli vähän yllättäen nurkan takaa niin sille piti vähän huudella, että mitä hiittä se tekee meidän reenikentällä, mutta hyvin uskoi ja ruutuun lähetinkin pojan perään. Ei haitannut vaikka jannu käveli muutaman metrin päässä vasta. Vähän hankaluutta Teukin tajuta seuraamista ja katsomista, mutta yllättävän hyvin. Uusi konsepti vaatii totuttelua, hyvin siihen nähden että tehtiin näin ensimmäistä kertaa. Tästä tulee vielä jotain, sano minun sanoneen.

15.1. Vapaapäivä ja reeniä ja lenkkiä tiedossa. Hallissa alkuun Noelin lisäksi kaksi meille vierasta koiraa. Ei häirinnyt Teukkia, ja yllättävän vähän sekin, että toinen niistä tupsahti halliin kesken treenin. Tehtiin ensin metallihyppyä, tarkoitus tutkia jäikö kisatreenistä jotain traumaa kun kalautti hampaansa aika pahasti, ja samalla harjoitella hyppynoutoa että varmasti hyppää takaisinkin. Ei ongelmaa kummassakaan, heitin kapulaa todella vinoon ja aina hyppäsi takaisin. Alussa autoin, lopussa haki hypyn tosi hyvin itsekin. Metalli oli niinku aina, ihan yhtä kiva kun puisetkin kapulat. Sitten oli kaksi muuta reenaajaa samaan aikaan ja tuntui, ettei ihan mahduta suunnitelmaan niin päätin tehdä häiriösivuja jokusen, ei häriintynt.

Toinen treenikamu oli tyttö nimeltä Sieni, ja pyysin saada tehdä kehään menon tyttelin perässä. Ei ongelmaa juurikaan. Häiritsi niin lempäälässä kun yks urkkii nenä pitkällä toisen tontille, ja nyt uskoi heti kun kiellettiin. Pörrättiin vielä siinä Sienen ympärillä vähän, hyvin niukasti kuikuili. Tulipahan kokeiltua, ehkä se Lempäälän noutajaplikka oli vaan kertakaikkisen herkullinen lady.

Luoksetuloja lähinnä ruudun hämäykseksi. Suoraa, pysäytin maahan kerran. Reagoi heti, vauhti oli niin kova, että saatto tulla pari mittaansa helposti. Sitten niitä ruutu hommia, poikittain lähellä lähetyspaikkaa annoin ekan merkin, ja katsoi ruutuun ihan selvästi. Seuruutus kohti ruutua, ja aika nopeasti katsoi sinne, lähetin ja meni nopeahkosti, melkein täysiä. Uusinnassa kesti kaemmin ennen kuin katsoi ruutuun seuruusta, kolmas vielä ja lopetettiin. Oikeaan suuntaan menossa. Lopuksi hömpöteltiin tunnarilla, jahtausta, nostoja, hyppynoutoa, kaikki hyvin ja vaikutti, että Teukin mielestä se oli kiva kapula. Jostain syystä ote on usein väärä, pitää kiinni vain toisen puolen hampailla, enkä tiedä opetanko kunnon otteen vai vain tiukan otteen. Vai molempi parempi.. Pitää miettiä.. Toistaiseksi menty vain tiukan otteen kriteerillä.

Treenin alle ja päälle lenkkiä ja väliin hurjaa vauhtileikkiä Sieni-tytön kanssa. Kilometrejä tällä kertaa reilun 13km, aisioita matkalla niin aikaa saatiin koko hommaan taas kulumaan 5 tuntia. Yksi parhaista tavoista viettää vapaapäivää☺