maanantai 20. lokakuuta 2014

♥ 11.-20.10. Uusi ohjelmaformaatti

Ohjelmaformaatti muutettu viimein EVL-painotteisemmaksi. Ohjattu ja merkki nyt ensin mukana. Oonhan minä joskus tehnyt merkkiä, pentukarvan aikaan, mutta olin silti aika yllättynyt miten helppo juttu se Teukille on. Siellä se pönötti parin toiston jälkeen niin nätisti merkillä että. En ole halunnut reenata ruudun kanssa samaan aikaan, ennen kuin ruutu on melko vahva, ettei sekoile sitten ruutuharjoituksissa törppöjen kanssa. Joskus aiemmin mietin, että opettaisin Teukin menemään merkille sen oikealta puolelta, kun se on vähän vino oikealle ja kääntyy aina sinne. Ajatuksena olisi siis ollut vahvistaa kääntymistä vasempaan päin samalla, tässä kun aikaa on. Luovuin ajatuksesta ja ajattelin että menköön vahvemman puolen kautta. Mutta sitten se mokoma päätti mennä oikealta ja nätisti menikin, joten aloin vahvistaa sitä. "Mäne" on merkkikäsky, en muista miksi se on päätetty niin. Edelleen kääntyy kaikessa muussa oikealle ja juoksee rinkiä myötäpäivään. Vein lelun merkin taakse oikealta puolelta enkä ajatellut että samaa reittiähän se menee. Mutta hyvä näin.

Ohjattu otettiin ohjelmaan myös, oikeaa tehdään ensin. "Tuolta" on käsky kuten Veetilläkin oli, siinä on O niinkuin Oikeasessa ja sillä eroaa "Sieltä" mikä tulee olemaan vasen, siinä on S niinkuin vaSen. En jaksa miettiä missä käytän oikeaa oikeaa ja oikeaa vasenta ja miten koira ne käsittää, niin otin Veetillekin omat sanat tuohon hommaan. Tennispallolla vielä toistaiseksi tätä vain.

Testailtiin hyppynoutoa metallilla ja mitään ongelmaa ei ilmennyt! Ihan yhtä innoissaan kuin minkä tahansa muun kapulan kanssa. Ei ongelmaa nostamisessa, eikä sivulle tuomisessa. Toisinaan metalli ja sorvattu aiheuttaa ongelmaa sivulletuloharjoituksissa, tippuu suusta tosi herkästi kun kapula osuu mun housunlahkeeseen. Pitää muistaa ottaa reenin alkuun näitä kun into on suunnaton, ettei enää käy tiputteluvahinkoja. Ei niitä kyllä hetkeen ole ollut, että ehkä voisi vain koittaa luottaa pyhäkoulupoikaan.

Juoksuseuraamista otettu, juoksuosuudet parantunut ihan kivasti, käännös-vasempaan-liikeseis on aika hyvä, oikealle paljon vaikeampi. Kaiken kaikkiaan hyvin. Hanskakausi alkanut ja sen kyllä huomaa, tuo koira on aina ollut ihan pöpinä mun hanskoihin. Nyt pidetään omaa hanskaa mukana lenkillä, että kun kiltisti tarjoilee asioita niin voidaan ottaa pieni hanskaleikki. Ja minä voin pitää omani käsissä, alkaa olla aika vilpakkaa ilman hanskoja. Seuraaminen on se mitä se tarjoaa mieluiten, ja ollaan sitten lenkillä otettu sivuaskeleita.

T-projekti etenee, hitaasti mutta epävarmasti. Tehdään enää vain suht normaaleja tunnareita ja lisäsin sivulle tuomisen ohjelmaan. Se meinaa tuottaa vähän ongelmia, selkeästi pistää Teukin vähän mietiskelemään ja tekee hieman hitaammin tällä hetkellä. En voi kehoittaa tuomaan sivulle, hetki kun avaan suuni niin kapula tippuu, ilmeisesti odottaa palkkasanaa kun senhän minä aina olen sanonut. Parhaiten on nyt toiminut, että käyn kyykkyyn kun olen lähettäny Teukin tehtävälle ja hymyilen leveästi kun se ottaa oikean. Uskon pyhäkoulupoikaan, että homma nopeutuu kun sivulle tuominen selkeytyy. Pitää myös lisätä ohjelmaan yhden kapulan kanssa pelaaminen, olen jotenkin pelännyt että se loisi tunnariin jotenkin noutofiilistä, mutta ehkä se on nyt niin vakaalla pohjalla, että huoli on turha. Voihan se olla ollut turha ilman sen kummepaa analysointiakin..

Ruutuun pitää alkaa ottaa kunnon häiriötreeniä. Eilen tehtiin niin, että matkalla oli Noelin tunnari, eikä Teukki nähnyt ruudun tekoa ja se oli Helenin tekemä, niin olipa vaikea juttu. "Että mitä piti tehdä?! Täs ois kapuloit, sit ois hyppylöit, sit ois - eiku ei tääl oo mitää, toi A-estekö?!" Autoin perille ja sitten se löytyi kyllä hyvin helposti ja vauhdikkaasti. Tosi kummaa, että koira joka on tehnyt A-esteen ehkä 6 kertaa elämässään (eikä erityisen innokkaasti), meinasi tarjota sitä vaihtoehdoksi.. Tosin putkikin sujui niinku vanhalta tekijältä, eikä sitäkään ole järin montaa kertaa testattu. Aina se menee ruudun sisään, mutta hieman vasempaan laitaan meinaa aina kammeta. Ei ollut merkkaria (merirosvominimerkkiä) mukana, niin tehtiin kaikki toistot ilman mitään helpotuksia.

Kaket aiheuttaa edelleen päänvaivaa. En myös ole itse taaskaan päättänyt strategiaa tarkasti, joten se hieman varmasti vaikeuttaa hommaa molemmille kun tekee taas vähän kaikkea. Selkeyttä tähän. Edelleenkään ei ole hyvä harjoitella seiso-maa ja seiso-istu samalla kerralla. Erilleen ne, ni pääsen nauttimaan oikeasta asiasta kauniisti tarjoiltuna. Ongelmana liian pitkät asennot, maasta seisomaan nousu tapahtuu ilman, että yksikään jalka liikkuu, niin olen opettanutkin. Ongelmana vaan, että asento on aivan kamalan pitkä ja nyt pitäisi opettaa kuitenkin toisin. Seiso-istu on todella hankala, ja etenkin on sitä jos koira on pitkä. Se on kyllä hankala vaikka se olisi lyhytkin. Nyt siis mietin, että lyhennänkö koiraa, opetanko tekemään pituudesta huolimatta, vai molemmat.. Varmaan molempi parempi. Ärsyttää kun en oo ajatellut alusta asti tuota pituutta, minusta oli vain hienoa kun se teki niin somasti kaikki jalat ihan paikoillaan.

Kaket täytynee palata tekemään lähellä koiraa, unohtaa hetkeksi matkan kasvattaminen. Seiso-istu mennän tällä hetkellä vähän pakittamisen kautta. Opetan nyt niin, että se selkeästi liikkuu taaksepäin tehdessään siirtymän. Opetin sen tekemään sen samalla tavalla myös maasta noustessaan, eli RRrok käskyllä maasta istumaan pitää työntää itseään taaksepäin. uskon, että parempi näin, karvat peittää näkyvyyttä niin älyttömästi tässä. Mun on helpompi nähdä että se siirtää jalkaa taa, kuin että se ei siirrä sitä tai siirtää eteenpäin ihasen. Vanha usko siihen, että näin se tajuaa painon siirron taakse ja minä saan palkattua varmemmin. Tiedä sitten miten käy, se selvinnee. Pakitellaan myös rappusia ja noustaan takaperin rotvallin reunalle tekee kaukoja.

Kyllä tämä tästä.. Saisi omat ajatukset selviksi niin ehkä pyhäkoulupojan olisi pikkasen helpompi tajuta minua. Typerä emo kun sekoilee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti