Yritetty kyllä treenata, mutta on niin pimeää, että on välillä liian haastavaa. Otsalamppu on lisätty vihdoin treenireppuun, että näkee edes repusta ottaa tavaroita. Fillaroidessa ois kanssa aika ehdoton tuo otsalamppu, tai sitten on oikeasti jätettävä ne oikopolut väliin...
Tiistaina oli facebook-koulutusta Kuopiossa, enkä yhtään ollu oivaltanut, että se on Musti ja Mirri -areenan tykönä. Onneks olin ajatellu, että reenaan kun pääsen kotiin, ni reppu oli pakattuna mukana. Eihän sit kiusausta voinut vastustaa.. Ennen koulutusta tehtiin ihan ministi kontaktiharjoitusta, suoraa seuraamista ihan lennosta vieraassa paikassa, kehässä missä oli leluja levällään. Tosi hyvin meni. Koulutuksen jälkeen en voinut vastustaa tunnarin tekoa halliin ja tehtiin sitten kolme kertaa agikehässä se. Ja kaikki meni tooosi hyvin, oikein hyvällä joulumielellä ja kaksi vieläpä ilman minkäänlaisia virheitä! Juoksujalkaa palautuksetkin. Kerran koski väärää, mutta ei ollut aikeissa tuoda. Hyvä joulumieli jäi tästä!
Seuraavana päivänä paluu todellisuuteen ja pihalle pimeään, kylmään ja märkään.. Ensin ihan vähän joulumieltä nostattavia seuraamisharjoituksia, suoraa pätkää pituutta vaihdellen. Siekkilän kentällä on valot vain ohikulkevalla pyörätiellä, mutta sinne me nyt mentiin kuitenkin. Siinä hieman puntaroin, että näkeeköhän koira tuota ruutua edes vai nou. No näki se, mutta Teukki meni lankaan monta kertaa. Ehkä ei paras aika ja paikka ruudulle.. Ajatuksena oli vähän jekutella, joten tein ensin luoksetuloa kuten ne kehässä yleensä on rinnakkain. Luoksetulot oli hankalia kanssa, koska oli tosi pimeä ja välillä kävi niin, ettei Teu nähnyt kun pallo lenti. Edelleen jouduin toteamaan, etten osaa oikein pitää kriteeriä seis-harjoituksissa, täytyy koittaa muistaa oikein kunnolla keskittyä itse ennen treeniä. Nyt kuitenkin osasin jättää palkkaamatta huonommat.
Ekaan ruutuun mentiin kyllä melkoisella kaarella luoksetulolaitaa mukaellen, mutta kyllä se ruutu löytyi. Toinen kerta oli jo helppo nakki. Vaihdettiin sivua, että mentiin pyörätien myötäisesti ja valoakin oli paremmin, ja sitten Teukki tieten näki paremmin myös matkalle jääneen lt-merkin. Sitä tarjotteli matkalla, mutta kun löyti ruutuun niin oli helppo nakki siitä eteen päin. Vaihdettiin taas sivua ja siirsin tarkoituksella merkin matkalle ja nyt se ei enää aiheittanu ongelmaa. Ajattelin vielä että otan lopuksi vähän lähempää lähetyksiä ja koko ruudun lopun, niin ei enää löytyny koko ruutu perkele. Sit löytyi vaan ruudun nurkat ja pyhäkoulupoika tarjotteli vain merkkejä. Todella ärsyttävää. Todella. Miten sen ajatus nyt yks kaks muuttui.. No varmaan siksi että merkkiä on otettu lähempää ja ruutua viime aikoina kaukaa? Pöh. Sain kyllä todella keskittyä, että pysyi joulumieli korkealla. Sain onnistumaan lopulta ja lopetin, ettei menny oma joulumieli kovin kireelle ja vois vielä tehdä vähän muutakin.
Jotenkin kaipaan ruutuun vähän intoa lisää. Pitänee alkaa hetsaamaan Teukkia enemmän, meidän ruutuvihje on aika pliisu. Se menee sinne kyllä, ja se menee sinne laukalla, ja se menee sinne mielellään, mutta jotenkin tuntuu, että siitä puuttuu oikein kunnon joulumieli. Tätä täytyy pohtia..
Ja koko treenin ajan meidän joulumieltä nostatti joku aloitteleva heavybändi, jonka treenijumputus kuului oikein oivasti viereisen koulun alakerrasta.. Hetkeksi liikaa häiriötä oli Teukille kentän toisessa laidassa irti ollut koira, josta näkyi vain punainen huomiovalo joka sinkoili sinne tänne ja pimeästä tyhjyydestä kuuluvat luoksetulokutsut. Silloin kyllä keskeytin treenin jo ihan sen takia, etten oikein tienny valon liikkeistä, että uskoiko se koira niitä kutsuja vai ei..
Vähän turhan kiire viikko meinasi olla, töissä vaikka mitä ja 5.-7. olin Helsingissä töissä, mutta en silti malttanu olla treenaamatta 4.pvä vaikka kello oli jo paljon ja vaikka sun mitä oli tekemättä.. Hyvä niin, ihan kiva pikkutreeni todella hyvässä häiriössä, joulumieli kohosi. Mikaelissa oli joku tapahtuma niin en kehdannut mennä ihan oven eteen treenaamaan, joten jäätiin pyörätien varteen nurmipläntille. Oli vaan ilmeisen yleinen koiranulkoilutusaika ja hyvin hämärää ja Teukki otti joistain tyypeistä yllättävän paljon häiriötä. Tosin, annetaan vähän armoakin jos joulumielipuoli heitti kapulan kohti kävelytietä ja kapula jäi n. metrin päässä tiestä, missä käveli tuntematon haukkuva koira. Hyvin pyhäkoulupoika selvisi olosuhteet huomioiden.
Keksin uuden keskittymisharjoituksen ja testailin sitä. Vähän ehkä liian vaikea, taikka pitäis olla keksimättä yks kaks uusia ja miettiä vähän ensin.. Nakkasin ensin lelun ja sitten noutokapulan, ja odotin että kapula tulisi tuhatta ja sataa takaisin. No ei se ihan niin mennyt, mutta ekan kerran jälkeen ei enää lankaan mennyt. Nouto vaan hidastui jonkun verran, olisi pitäny palkata tuomisesta paremmalla lelulla kuin mitä nakkelin, mutta mukana oli vain niin kivoja leluja, että ne oli vaikea laittaa järjestykseen. Ennen noutoja tehtiin jääviä edes ja takaa ja vähän asennon säilyttämistä. Siinäpä se.
Onni on oma kauppa, ja sen lisäksi vielä vieraskin kauppa, minne voi mennä reenaamaan jos ei kerta kaikkiaan huvita sateessa ja pimeässä kökkiä. Graanin liikkeellä pieni iltatreeni, Teukki tuli aamulla hoidosta ja treenasi tosi hyvällä joulumielellä. Sille vaan oli vähän hankalaa kun ei voinut sinkoilla minne sattuu, vaan piti vähän katsoa ettei juossut päin hyllyjä. Kaukoja tehtiin, ensin Teukilla ei tuntunut kyllä taas olevan mitään käryä miten piti tehdä, ihan selkeitä askelia otti eteen päin ja seiso-maa siirtymässä etujalat heilu. Vähän muistuttelin lähempää ja alkoi sujua. Sitten muistin tieten, ettei näitä pitänyt ottaa tällä viikolla, kun on koeviikko.. Siirryin avo-kaukoihin ja totesin, ettei pyhäkoulupoika kuunnellut yhtään mitä sanoin. Ensin teki väärää asentoa, teki vaan kuuntelematta, ja sittenkin vielä pari kertaa nytkyi kun meinasi tehdä väärän asennon, mutta alkoi kuitenkin kuunnella. Tehtiin lopuksi piilokaukoja, Teukki oli kovin hämillään kun ei nähnyt minua kunnolla, tosi hyvin teki silti. Ja pysytteli vieläpä avo-kaukoissaa..
Tunnari, oikein yllätyin miten hienosti ja innolla teki! Ja sitten tein toisen kerran ja Teu teki varmaan kaikki mahdolliset virheet.. Jotain sohelti kapuloilla, en nähny nosteliko mutta ainakin ihan sekasin sai kapulat, toi väärän, lähti uudelleen ettii, otti kaksi suuhun samalla kertaa, tiputti molemmat ja nosti vaan lähemmän joka sattumalta oli oma. Voi elämän kevät. Revi siitä sitten joulumieltä.. Noh, rohkeasti uutta vaan, ja se tehtiin taas täyden kympin arvoisesti. Todella kummaa.
Onni on "oma" mahhilainen ja tiistaina päästiin taas vierailijana halliin treenaamaan. Suoraa seuraamista peilin edessä. Vähän häseltämiseltä näytti, mutta ajatus olikin palkata asenteesta eniten. Hyvä joulumieli oli molemmilla. Jorma halusi paikkamakuuta, niin sellainen sitten. Teu meni muitten käskystä maahan.. Joskus vois muistaa ajatellakin tämän, mutta nyt sattui niin että näin oven saranapuolelta Teukin koko makuun ajan, ja jouduin toteamaan että siellähän se pyhäkoulupoika pyöritteli päätään ja haisteli maata. Komensin sitten, että lakkaa tuusailemasta siellä ja lakkasihan se. Kovin oli pöllämystynyt ilme kun ihmetteli mistä ääni tuli, ja miten hitossa se tiesi! Ehkä liikaa joulumieltä tylsän hoitoviikonlopun jäljiltä.. Täytyy tehdä näin jatkossa, että oikeesti pääsen sanomaan ettei ala enemmänkin tuusailla. Viime aikoina on kyllä yleensä painanut pään alas, ja harkitsinkin sen opettamista ihan liikkeeksi, mutta nyt ei kyllä pää painunut mihinkään. Enkä osannut päättää opetellaanko sitä vai ei. Jorma teki myös lp + paikkamakuu treenin, me treenattiin siinä vieressä suoria maahanmenoja ja kontaktin pitoa paikkamaakuun aloiteuksessa.
Luoksetulo. Keskityin kovin ja luulen, että sain kriteerin pidettyä edes kohtuullisena. Ihan ihme juttu oli, että pari ekaa kertaa kun pysäytin ni Teukki vaan käänty kannoillaan ympäri ja olis häipynyt samantein ettimään palloa! Ihan uus juttu, kaikenlaisia. Jouduin oikeesti kunnolla muistuttamaan, ettei noin voi tehdä. Kaikkiaan aika monta jäi palkkaamatta, mutta onneksi joulumieli säilyi silti. Melko surkeeta.. Meidänhän piti sunnuntaina saada tästä kymppi. Ei taida onnnistua ei, ellei nyt keksitä ihan jotain joulumielipuolista pika-apua tähän. Hyvin se stoppaa suurimman osan. Itse olen soppani keittänyt palkkaamalla huonompiakin. Typerä ihminen.
Ruutua, matkalla oli hyppy joka veti puoleensa ihan liikaa. Minusta se alkuun katsoi ruutuun ihan hyvin, kehuin siitä ja silti se meni hypylle ja seinän vieressä olleille puomin osille.. Ja toveri ei tasan edes tiedä mikä puomi on! Kuka sen on noin huonosti kouluttanut.. Sitten haettiin vähän joulumieltä molemmille ja keksin sen hetsaussanan ruudulle ja kokeiltiin uudelleen. Sana toimi innostukseen heti, toivottavasti joskus yhdistää ruutuunkin sen. Jännä miten paljon paremmin löyty paikka ja miten paljon parempi stoppi tuli ruutuun kun innostin kunnolla. Olisin ajatellut että käy toisin päin.. Luultavasti sattumaa. Mutta intoa ja vauhtia löyty, "juostaan, juostaan, juostaan kovaa!". Jepjep. Näillä mennään.
Sunnuntaina on koe, toivottavasti viimeinen avo-koe. En ole päättäny käynkö vielä avossa jos tästä ei tuukaan ykköstä. Voishan käydä kun maaliskuussa on vasta voittaja ajankohtainen (toivottavasti on) Ainakin muutamaa asiaa olis vielä varmisteltava viikon aikana, lähinnä oman joulumielenrauhan takia, Teukki osaa kyl. Luoksetulon stoppia kunnon kriteerillä. Avo kaukoja, ettei ala tehdä seisomisia sinne väliin. Jättöliikkeitten pysymisiä. Siinäpä ne. Vähän mietityttää miten se jaksaa kun ajomatkaa tulee sen 3,5h, mutta ehkäpä se jaksaa. Jaksoihan se partiaisen poikasenakin Valkeakoskella treenata ihan hyvin, ja sinnekin tuli aikamoinen ajomatka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti