♥ Koeviikko on jännä viikko?

Se oli taas koeviikko opiskelijapojalla ja viikon reeneissä palauteltiin mieleen avointa luokkaa. Jäävät-päivä, luoksetulo-päivä, tunnaria ja merkkiä ja muuta sekalaista, jotka ei sotke AVOa. Viimeinen reeni ennen koetta, perjantain-iltana, oli jotenkin tosi köpö. Tarkoitus oli muistella paikkamakuuta ja leikkiä ja nehän me kyllä tehtiin, mutta jotenkin oli fiilis hukassa. Eikä oikeasti edes jännittänyt koko viikkoon! Tosi kummaa, voisko ajatella, että olen vihdoin oppinut luottamaan pyhäkoulupoikaan ja/tai hallitsemaan jännitystä? Toivottavasti. Tai sitten olin liian kiireinen jännittämään..

Lauantain kokeet on kyllä pyllystä, kukaan ei pääse mukaan.  Vaikka kyllähän nämä "yksin" hommat tuntuu lisääntyvän muutenkin kun ikää tulee lisää. Yksin en ole ennen tokokokeessakaan ollut, tulipa todettua, että hyvin se onnistuu sekin.

182p KP ja sijoitus 1/6 uuuubeibeeee:) Vain kaksi koiraa sai ykköstuloksen.

En pitänyt Varkauden hallista, matto tuntui tosi kummalta ja hallin sisäpuolella ei ole lämmittelytilaa. Omaa vuoroa varten leikittiin pihalla, meinasin mennä halliin laittamaan Teukin paussille ja siitä startata, mutta kun avasin oven niin kehästä tuijotti ihan jäässä oleva holsku ja katsoin paremmaksi mennä takaisin ulos. En halunnut häiritä heitä, vaikutti siltä, että heillä oli ongelmia tarpeeksi ilman hipin läsnäoloa. Enkä halunnut ottaa riskiä, että se tuijotus muuttuu ruokailuksi..

Seuraaminen näytti videolta paljon paremmalta kuin miltä se tuntui, edelleenkään en osaa kävellä ohjattuna, tuntuu että kompuroin ja töksähtelen ja sotken sitten Teukin tekemisiä. Tuomari kommentoi jotain vasemmalle kääntymisestä, mutta minusta ne oli ihan ok, oikealle sen sijaan mentiin taas väljästi. Luoksetulo lirvahti vitoseksi. Kyllä se pysähtyi eikä vaikuttanut edes hiipimiseltä, mutta kyllä siinä sen neljä omaa mittaa meni. Lähti niin pirun kovaa vauhtia, ettei oikein osannut sitten siitä vauhdista pysähtyä. Harkitsen käsimerkkiä nyt, täytyy testailla. Se onnistunee kovemmastakin vauhdista. Lisäksi luoksetulon muistuttelupäivä on pidettävä lähempänä koetta. Tosi hienoa oli, että vaikka stoppi venyi eikä loppu luoksetulomatka ollu kovin pitkä, niin hirmusella vauhdilla tultiin stopin jälkeinenkin matka luo, ja ihan sivulle saakka!

Liikkuritreenejä on tehtävä enemmän. Luulin, että mokasin kaket kun käskin heti kun kyltti heilahti, enkä ees kattonu mitä liikkuri näytti. Oikeasti se vain nosti kyltin ylös ja pyöritteli siihen sitten ISTU käskyn kun minä olin jo käskenyt.. Teukillakin oli pienen pieni ajatuskatko ja selkeesti nytkähti siihen malliin kuin olis ollu seisomista tekemässä, mutta onneksi sai ajatuksesta kiinni ja jätti rumppa pysyi paikoillaan. Nouto oli aivan mahtava, kerrassaan, ja Teun luovutus on nii mahti kun sen kaula lyhenee 15 senttä irrotuksessa. Teu on ehkä sukua Kilpisille..

Fiideota lisätty taas Ruotsin kannustusjoukkoja ajatellen. Kiitos kuvaajalle, en tiedä mikä heppu ja mistä olit, mutta iso kiitos :)

Paikkamakuu: 10
Seuraaminen: 9
Maahanmeno: 10
Luoksetulo: 5
Seisominen: 10
Nouto: 10
Kaukokäskyt: 10
Hyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 9
+ tuomarin kommentti "Pitkästä aikaa oikein tosi hyvä partis!"

Kanssaihmiset vaikutti aidosti ilahtuneilta kun partis teki hienosti hommia:) Onhan se mukavaa saada positiivista palautetta, mutta erityisen kivaa on antaa hyvää kuvaa partiksesta harrastuskoirana. Ehkä joku muukin oivaltaa, että kaiken sen tukan alla jossain on oikea työkoira, jonka saa vielä helposti kaivettua esiinkin sieltä. Partiksen rotustereotypia ei ehkä anna helposti ymmärtää, että sen kanssa voisi tosissaankin harrastaa. Myönnän kyllä itsekin sortuvani stereotypioihin..

Stereotypioista puheen ollen, erään palveluskoirarodun pisteet ei kyllä mun silmissä noussut tämän kokeen jälkeen. Alokasluokka alkoi meidän jälkeen ja ensimmäinen paikkamakuuryhmä oli melkoista draamaa.. Eräs koira nousi, imaisi mukaan toisen, joka pienen uhittelun jälkeen antoi kuitenkin ohjaajalleen kiinni. Hieman jännitystä ilmassa, kun kaksi koiraa on jähmettyineinä vastakkain kehässä, nenät kolmen sentin päässä toisistaan kaikki karvat ja hännät pystyssä. Se ensimmäisenä noussut koira ei sitten antanutkaan kiinni, juoksi rinkiä pitkin kehää ja kävi vuoron perään haastamassa riitaa muille koirille. Ihan kunnon rähinää ei saanut aikaiseksi vaikka yritys siihen oli vähintäänkin kiitettävää. En tiedä oliko tarpeen tai järkevääkään, mutta katsoin itsekin parhaaksi mennä poliisiksi kehään suojelemaan muita osallistujia. Heillä oli täysi työ pidellä omaa ja yrittää pitää riekkuva toveri loitolla. Halli lopulta tyhjennettiin toisista koirista ja toveri antautui. Sen näkönen koira tuli kehästä, että olisi Evice-stressitestikin huutanut herrassiunaajavarjele.

Hienosti ne ohjaajat toipui koettelemuksesta, itsehän olisin varmaan mennyt hallin taakse itkemään järkytystäni. Kerrastaa typerää, eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu eikä yhteenkään eläimeen voi luottaa 100 %:sti, mutta kyllä se 99% täytyy olla kasassa ennen kuin kokeeseen lähdetään, enkä millään usko, että tällä toverilla olis luottoprosentit ollut tarpeeksi korkealla.