9.3. Ohjattua toimintaa Sipoossa ja "sukulaisissa" Pusulassa

Eevan kanssa treenitreffit Sipoossa Jessican hallilla, Jessican opastuksella. Pitkästä aikaa siis ihan ohjattua toimintaa, ei olla aikoihin oltu syynissä. Ei mitään uutta ja ihmeellistä, mitä en periaatteessa olisi tiennyt ja nähnyt, mutta kuitenkaan en ole näitä asioita itse osannut ajatella. Jotenkin sitä yksin urautuu niin omiin ajatuksiin, ettei edes muista miten on nähnyt jonkun treenaavan joskus. Eikä sitä itse aina huomaa omasta toiminnasta vikoja, vaikka tietää, että lopputulos on viallinen.. Tai siis blondit ainakin toimii niin.

Kuten meidän ruutu. Teuvo ei sovella omiaan eikä tee tahallaan väärin, se tekee niinkuin olen opettanut sen tekemään (+/-häiriö ja vire..). Ja minä olen opettanut sen menemään/antanut mennä ruutuun johonkin kohtaan ja korjaamaan sitten oikeaan kohtaan. Sikäli käytännöllistä, että on helppo kokeessa korjata jos menee väärään kohtaan, mutta ei tämä ehkä ole ollut tavoitteena kuitenkaan.. Tätä selviteltiin Jessican kanssa. Kerroin, että olen nyt puolihuolimattomasti sallinut tällaista tapahtua, ja olen hyväksynyt senkin ettei välitä targetista ihan tarkasti. Olen ollut niin keskittynyt jotenkin vain siihen, että se menee ruutuun. Typerä blondi..

Positiivista heti alkuun oli se, että kuvioidulla ja teipatulla matolla ruutu on tosi hankala, ja Teukki löyti sinne kyllä. Jotain on siis parempaan suuntaan mennyt. Miksi se menee väärin? Koska annan sen mennä, tämänhän minä tiesinkin. Ei enää ikinä korjaamisesta palkkaa, on mentävä kerralla oikein. Jos menee vikaan, targetilla tai ilman, ohhoh ja mentävä heti näyttämään mikä se oikea kohta olisi ollut. Sitten uusiksi. Voisin olla lähempänä ruutua itse, että olen nopeampi palkkaamaan ja näyttämään oikeaa kohtaa. JEI heti ruutuun mennessä, tarkkana että on itse tarpeeksi nopea, ja vaikka ihan pallon vinkautuksen kanssa JEI niin että kääntyy nopeammin oikealla kohdalla. Palkan heitto Teulle, muistaen että välillä pitää viedä, ettei vaan alkais pyöriä heittoa odotellessa. Mulla on edelleen myös liian pieni oikea kohta ruudussa (tästä oli puhetta Jessicalla jo 2013..), voisi olla isompikin se ihannealue minne pitää pysähtyä. Häiritsee vaan kun on niin laidassa, mutta yritän nyt saada jotenkin oman kriteerin tässä kuntoon ja koiralle reiluksi. Kaiken A ja O kuitenkin se, että palkkaan aiemmin ja nopeammin. Omana huomiona tuli mieleen että vähän liian usein pyydän koiran sivulle ruudun alussa, olen urautunut..

Teukin On-Off -napin määräaikaistarkastus. Kunnossa on.

Myöhemmin katsottiin vähän merkkiä ja siinä mulla on sama ongelma, palkkaan liian myöhäisessä vaiheessa. Juteltiin samalla myös ohjatusta, missä yhteydessä kerroin miten vaikeaa Teukille on palojen yhdistäminen, esim. tunanrin etsimininen ja kapulan sivulle tuominen sekä merkille meno ja siitä noutoon lähtö. Pitää muistaa nyt ohjatussa ainakin antaa Teun katsoa kun vien kapulat ja lähettää sitten merkille. Tosin luulen, että näin olen tehnytkin, en vaan tajunnut sitä, mutta on se kyllä ollut merkillä odottamassakin kun vien. Joskus kapulat on ollut valmiina.. Mutta yleisesti tajusin sitten samalla, että mun koira on kyllä aikamoinen putkiaivo, ja sen tarvitsee tietää se koko liike aika aikaisessa vaiheessa.

Luoksetulon stoppi on ollut mulle se ongelma, en meinaa osata opettaa, en osaa pitää kriteeriä. Yksinkertaisesti päivän paras muistutus oli se, että  jos joudut miettimään oliko stoppi hyvä, niin se ei ollut. Totta. Miksi joskus sitten mietin edes.. Kun taasen jos se on tosi hieno, niin tiedän palkata heti. Mitä mietittävää siinä sitten muka on. Muistutus myös, että koiran pitää liikkua tietyllä tavalla että se voi pysähtyä tietyllä tavalla. Ei siis liian hiljaisesta vauhdista pysäytyksiä, muuten stoppikin on tosi vaisu.

Takapalkalla stoppia käytiin läpi ensin, pallo taakse ja siihen joku vihje. Teukilla voisi se olla ponnarista nykäisy, nykyisin sanon sille "pallo menee päk" ni vois olla mun mielestä joku yksinkertaisempikin.. Pitäisi sitten toimia kokeessakin pelkällä vihjesanalla. Ensin vain luokse ja vanhan sivulletulon kieppauksen kautta (sain auttaa) takaisin tuhatta ja sataa palkalle. Paljon näitä, niin voi sitten stoppailla ja päästää taakse palkalle. Ja se lasketaan juoksemaan palkalle vaikka tulisi miten hitaasti luokse asti. Tässäkin kun stopattiin niin palkkasin liian hitaasti. Voi minua.. Mutta oli ihan ok tapa Teukille. Jonkun kerran ei vaan tajunnut, etta pallo oli takana vaikka se näki kun se jätettiin. Eikä liikaa toistoja tähän, pari kolme ehkä, ei enempää.

Sanoin alkuun, että stoppaa jäävätkin huonosti, mutta kun testattiin niin stoppasikin kuulemma tosi hyvin. Hyvä jos näin, tämähän tulee taas kuvioihin mukaan zetassa. Jospa se on oppinut tuon kun olen lt:n stoppia hinkannut :D Kokeiltiin myös lt:n stoppia niin, että käsketään kiertämään heti perään. Ei oikein tuo kiertäminen ole niiiiin Teukin juttu, että olisi sopinut hyvin, mutta varmasti joskus tullaan käyttämään. En just haluaisi kauheesti kierrättää muuta kuin sitä isoa tötsää, kun uudesta liikkeestä tulee varmaan aika hankala meille.. Mulla oli kaksi palloa taskuissa kun tätä tehtiin ja jossain vaiheessa Jessica alkoi leikittää Teukkia kahdella pallolla niin että stoppaili kun Teu oli tulossa kohti pallo suussa - ja tämä toimi. Olen joskus kokeillut, joskus ehkä reilu vuosi sitten tätä, kun joku neuvoi samaa hommaa namilla tehtäväksi (namilla ei siis toiminut ollenkaan). Ja palloilla oli silloin joku juttu, miksi se ei toiminut, oliko se ettei luopunut ekasta pallosta vai mikä lie, mutta en voinut tätä silloin käyttää. Nyt näköjään voin! Mahtia.

Ajattelin, että Teukki olisi ollut väsyneempi, mutta ei sillä ollu väsystä tietoakaan. Käytiin vielä pieni spekulaatiopalaveri läheisellä huoltoasemalla ja pieni kävely Kennun kanssa. Sipoosta lähdettiin ajelemaan sitten Pusulaan Veeti-papan vegen luokse hakemaan Jannujen uurna. Vaikka kyllä inhoan yksin pitkien matkojen ajamista, niin oli kyllä ihan kiva ajella maalaismaisemissa tietämättä yhtään missä oikeastaan edes on. Annella on vielä Veetin siskopuoli Tyyne, 13-vuotias mummukka, jonka Teukki sai innostettua vielä pieneen leikkiinkin. Hyväkuntoiselta vaikutti, käytiin lenkillä Pusulan metsämaisemissa, mahtavassa auringonpaisteessa. Kotiin lähdettiin seitsemän maissa, niin vierähtihän se melkein puoleen yöhön ennen kuin oltiin kotona. Pitkä päivä. Seuraavana päivänä minä olin niin puhki, että möllötettiin vain, Teukki ei tuntunut laittavan hanttiin.