♥ 14.-15.12. Tokomatka Lempäälään

Se oli taas koeviikko, toivoin, että olisi viimeinen nyt toviin ja onnekkaasti olikin. Koe oli Lempäälässä saakka, ja se miksi sinne asti vaivauduimme oli epävirallinen partacollieiden tokomestaruus. Sen alkuperäisen virallisen mestaruuskokeen piti olla meidän ensimmäinen AVO-koe, mutta se koe peruuntui liian vähäisen osanoton takia. Joulukuulle asti en halunnut ensimmäistä koetta siirtää, joten käytiin se eka aiemmin, ja koska joulukuulle oli tulossa toinen ni käytiin sitten samalla vaivalla se kolmaskin tuossa välissä. Tämä oli siis meidän toinen avo-koe :) Luotto aika vahvasti kohdillaan, vaikka vähän mietin kuitenkin, että entäs jos ei saadakaan ykköstä?!

Saatiin me. Jännitti vähän enemmän kuin yleensä, varmaan se ajatus kuudennesta ykkösestä putkeen, uusi paikka ja aivan liian pitkä automatka alla. Milloinhan oppisin, ettei ne uudet paikat häiritse tätä koiraa vaikka ne kuinka on häirinnyt Pappakoiraa? Luota pyhäkoulupoikaan blondi. Ehkä jo ensi kerralla sitten..

Teukki ei välittänyt uudesta paikasta tuon taivaallista. Vähän enemmän olisi halunnut haistella mattoa ennen kehään menoa, en tykää en. Pitää alkaa puuttua siihen kaikkialla. Kehässä ei kyllä haistellut lainkaan, Varkaudessa kuitenkin nuuhkaisi jopa kerran liikkeitten välissä. Jotenkin Teu ei tuntunut ihan "omalle itselleen" mutta luulen, että nyt oli kyse mun jännityksestä. Ja videolla se näyttää paljon paremmalta taas kuin miltä tuntui.

Tuomari oli tosi tiukka (ja -pipoinen..), en tykännyt, mutta ei se meitä häirinnytkään. En kuitenkaan kuule/kuuntele mitä tuomari lätisee (lue: kommentoi) niin sinänsä se ja sama lätiseekö ollenkaan :) Meille ei mistään erityisestä huomauttanut, mutta eipä me mitään mokailtukaan. Blondi muisti kuunnella ja katsoa liikkuria, enkä yleensä teekään itse mitään ylimääräisiä huitomisia ja heilumisia. Teu teki tasaisen oman tyylisen suorituksen ja oli koko kokeen kontaktissa katselematta ja haistelematta maisemia. Nouto oli hieman huonolla mallilla taas, palautuksen lenkki tulla tupsahti taas esiin. Mun heitto meni tosi sivuun linjasta, en tiedä vaikuttiko se, vai se, ettei oltu treenattu tavanoutoa aikaan.

Ainut kunnon virhe oli, ettei Teu paikkamakuussa noussut ekalla käskyllä. Minä olin jotenkin kuutamolla enkä sanonut käskyä samaan aikaan kun muut, en tiedä missä haaveissa olin, ja sitten Teu ehkä luuli että nyt harjoiteltiin sitä, ettei saanut kuunnella. Tai mitä lie, piste siitä. Paikkamakuun aloitus oli taas vaikea, piti sanoa vähän kovemmin pyhäkoulupojalle, että pitää keskittyä kun taisi vaan haaveilla kuutamouinnista hehkeän noutajatyttelin kanssa kun kärsä pitkällä kuikuili naapurin tontille... Ei laskenut päätä makuussa tällä kertaa, eikä haistellut, lonkan otti piakkoin ja hieman oli kohentanut asentoa.

Muutama kauneusvirhe oli, tukiasken liikkeestä seisomisessa ja se noudon palautus. Seuraamisessa yksi perusasento oli hidas, ja semmosen viisi senttiä jäi jälkeen yhdessä suorassa hetkeksi. Luoksetulosta ei tullut sitä kymppiä mitä uhosin, mutta parempaan suuntaan menossa silti. Hypystä en oikein vieläkään tiedä mikä maksoi meille kaksi pistettä, oletan että tuomari katsoi Teukin osuneen esteeseen kun sen karvat ehkä osui esteeseen? Vähän linjasta sivussa ehkä, mutta käskyihin reagoi heti, perusasennot hyvät, joten ei oikein jää jäljelle kuin kosketus. Ääntä ei kyllä kuulunut. Mokoma.. 

Lempäälässä ei muuten palata koiran luo - siellä palataan koiran tykö :)

Vähän vaihtelua palkinnoissakin!

Paikkamakuu: 9

Seuraaminen:9

Maahanmeno: 10

Luoksetulo: 8

Seisominen: 9

Nouto: 9

Kaket: 10

Hyppy: 8

Kokonaisuus: 10

181p, KP, TK2 sij. 2/9

 Partisten tokomestaruuksissa oltiin paras avoimenluokan partis. Eikä ihanaa kyllä oltu edes ainoita, toinen ei ollut kovin paljon harjoitellut ja sai kolmostuloksen. Omistajansa ilmoitti vakuuttavasti jo heti kun tultiin paikalle, että meistä tulee mestareita. Siinä oli luotto kohdillaan :) Kuusi partista osallistui, ihan kivasti minusta kun joka luokassa oli partis. Mistä näitä tokopartiksia oikein saisi lisää... Täytyy koittaa näyttää hyvää esimerkkiä ja toivoa, että muutkin innostuu.

Kaikkensa antanut Pikku-Teu?

Aamumeitsie koirahotelli Herbertissä. Missä muuten nukutti erittäin hyvin ja tarjoiltiin tuoreita sämpylöitä aamupalalla! Mahtavaa, ihanaa, kiitos Eeva ♥

15.12. Ideaparkin vieressä hallissa treenit vielä Eevan kanssa. Teukki oli selvästi väsynyt, ei tuntunut normille. Otettiin ensin istuminen ja paikkamakuu, että Eeva pääsis huomauttamaan sammakoista, joita Boubie päästää valloilleen makuussa, ja nyt se pääsikin jo istumisessa.. Voi Boubie.. Teu teki istuminen tosi hyvin, makuun myös. Otin autosta halliin, pieni leikki ja heti kehään meno ja hommat. Tosi hyvin, tosin taas tuttu koira mukana ni mitäpä tuosta välittämään.. Ja taas uusi paikka, eikä tuon taivaallista häirinnyt. Hyvä Teu!

Eeva teki meille ruudun, että päästään "outoon" ruutuun. Ja eihän se sinne löytänyt. Pitää vielä treenata helpommin innostusta, jotenkin se ei vaan ekan kertaan syty. Kaikki loput meni ihan nappiin, kun ensin vaan piti eksyä ja sitten tarjota ruudun nurkkaa merkkinä.. Sitten löyty vauhti ja into ja oikea kohta.

Sitten päästiin siihen väsymysosioon kun hyppyhullu koira ei muka hyppää. Meinas mennä ohi kun heitin kapulan tarkoituksella tosi vinoon, näitä on tehnyt ennenkin, mutta väsynyt sielu ei kestänytkään sitä, eikä sitten voinut ilman apuja hypätä lain. Ei kapulalle, ei lelulle.. Joku onnistuminen ja tauko.

Mietin kauan otanko edes tunnaria, kun se vaikutti niin väsylle, mutta päätin sitten että sitä pitää harjoitella ja se pitää tehdä vaikka vähän väsyttäisi kun ei siinä tarvi riehumaan käydä. Ekana kapulat riviin ja taas ihan mahtavan järjestelmällisesti lähti oikeasta laidasta haistelemaan ja kun tuli oman kohdalle nappasi ja lähti palauttamaan. Toinen toisto, ja mitä idiootti blondi (se kaksijalkainen) teki? No idiootti blondi ajatteli taas, että näenhän minä nyt minkä se ottaa kun on halli ja kaikki vuosituhannen hienoudet kuten valot, enkä merkinnyt kapulaa. Ja mitä teki pyhäkoulupoika? Ympyrä on edelleen vaikea ja pyhäkoulupoika sotki kapulat, ja blondi ei tiennyt toiko oman..! Idiootti. Dorka. Miten typerä pitää ihmisen voida olla? Dorka. Kertakaikkiaan. IKINÄ koskaan älä viitsi olla niin tyhmä enää. Noh, melko suurella varmuudella voin sanoa, että se otti väärän. Jos Teu ottaa väärän niin se tiputtaa sen matkalla ja vähän jää hidastelemaan ja miettii ja ihmettelee ja näyttääkin sille, että tais tulla muuten vika-arvio. Ja nyt se näytti juuri sille. Mutta kun en ollut varma..... En sitten sanonut mitään, kai se pysty olee oikeakin, mistä sitä tietää, kun omistajansa on IDIOOTTI. Noh, Eevan kehoituksesta vaihdoin kaikki kapulat (ja ihan oma-aloitteisesti merkitsin oman..) ja otin vielä kerran ja pyhäkoulupoika onnistui. Siinä vaan maistoi väärää välissä, mutta nyt järki sanoi, että älä enää korjaa kun itse mokailet. Idiootti. Leikittiin jahtileikkiä ja hömppäkaukoja loppuun. Hyvä mieli, parempi kotimatka. Ei kyllä hyvä treeni ollut tämä ollenkaan.

10.-13.12. Hieman haasteellisissa olosuhteissa..

Vettä, räntää, pimeää, märkää, kylmää, tuulta, pakkasta, liukasta, perkele. Siinä viikon teema taas. Ainoan valaistun kentän pohja olikin yllättäen ihan jäässä ja oli pakko treenata sivummalla, mikä käytännössä tarkoitti treeniä puiden ja leikkitelineitten lomassa huonossa valaistuksessa. Teemana mieleenpalauttelua vain. Alkuun oli Teukille tosi iso häiriö kun Osku ja Duo oli messissä - lempiriehukaverit, mutta aika pian pyhäkoulupoika pääsi niistä yli. Seuraamista, käännöksiä ja palkkaa heti jälkeen, lyhyttä suoraa pätkää ja yllätyskäännös, hyvin oli pyhäkoulupoika messissä. Luoksetuloa muistuteltiin ja muistin olla skarppina kriteerini kanssa. Vaikutti ihan hyvälle, mutta palkatta jäi useamman kerran.. Positiivista, ettei Teu ennakoi stoppia vaikka kuinka monta kertaa ottaa peräkkäin. Negatiivista, että jossain vaiheessa aina silloin tällöin ennakoi lähtöä kyllä, seisoo kun käännyn. Oon tehny sit parit istu-maa sarjat ennen kutsua ja koitan muistaa käydä palkkaamassa istumisestakin. Pitkästä aikaa jäävien pysymistreeniä, pallon heitossa meni lankaan ja heilautti jalkaa, skarppas kyllä hyvin vaikka kuinka keikun Teun takana. Ihan hyvä mieli jäi. Ja aivan totaali paskainen koira.. Noo, odottelen edelleen sitä koetta kaatosateessa kun muut kiroilee ja Teukki vaan nauraa ja nauttii :) Jossain vaiheessa Duke karkas Teukin luo kun Teu oli paussilla ja minä kauempana - pyhäkoulupoika ei lähteny leikkiin vaan kipitti kantelemaan emolle "Duo se oli, minä en olisi noussut mutta kun Duo..!"

Todella kummallista etten muista viime viikosta muuta.. Pe ja la ei treenattu kun ei ehditty ja se oli osin tarkoituskin, jollain iltalenkillä testasin kuunteleeko avo-kaket vai sooloileeko, kuunteli. Hyvillä mielin koetta kohti, kunnes muistin, ettei olla tehty tava noutoa ja hyppyä aikoihin. Osaahan se ne, eiks jeh.

♥ Joulumielipuoli 1.-9.12.

Yritetty kyllä treenata, mutta on niin pimeää, että on välillä liian haastavaa. Otsalamppu on lisätty vihdoin treenireppuun, että näkee edes repusta ottaa tavaroita. Fillaroidessa ois kanssa aika ehdoton tuo otsalamppu, tai sitten on oikeasti jätettävä ne oikopolut väliin...

Tiistaina oli facebook-koulutusta Kuopiossa, enkä yhtään ollu oivaltanut, että se on Musti ja Mirri -areenan tykönä. Onneks olin ajatellu, että reenaan kun pääsen kotiin, ni reppu oli pakattuna mukana. Eihän sit kiusausta voinut vastustaa.. Ennen koulutusta tehtiin ihan ministi kontaktiharjoitusta, suoraa seuraamista ihan lennosta vieraassa paikassa, kehässä missä oli leluja levällään. Tosi hyvin meni. Koulutuksen jälkeen en voinut vastustaa tunnarin tekoa halliin ja tehtiin sitten kolme kertaa agikehässä se. Ja kaikki meni tooosi hyvin, oikein hyvällä joulumielellä ja kaksi vieläpä ilman minkäänlaisia virheitä! Juoksujalkaa palautuksetkin. Kerran koski väärää, mutta ei ollut aikeissa tuoda. Hyvä joulumieli jäi tästä!

Seuraavana päivänä paluu todellisuuteen ja pihalle pimeään, kylmään ja märkään.. Ensin ihan vähän joulumieltä nostattavia seuraamisharjoituksia, suoraa pätkää pituutta vaihdellen. Siekkilän kentällä on valot vain ohikulkevalla pyörätiellä, mutta sinne me nyt mentiin kuitenkin. Siinä hieman puntaroin, että näkeeköhän koira tuota ruutua edes vai nou. No näki se, mutta Teukki meni lankaan monta kertaa. Ehkä ei paras aika ja paikka ruudulle.. Ajatuksena oli vähän jekutella, joten tein ensin luoksetuloa kuten ne kehässä yleensä on rinnakkain. Luoksetulot oli hankalia kanssa, koska oli tosi pimeä ja välillä kävi niin, ettei Teu nähnyt kun pallo lenti. Edelleen jouduin toteamaan, etten osaa oikein pitää kriteeriä seis-harjoituksissa, täytyy koittaa muistaa oikein kunnolla keskittyä itse ennen treeniä. Nyt kuitenkin osasin jättää palkkaamatta huonommat.

Ekaan ruutuun mentiin kyllä melkoisella kaarella luoksetulolaitaa mukaellen, mutta kyllä se ruutu löytyi. Toinen kerta oli jo helppo nakki. Vaihdettiin sivua, että mentiin pyörätien myötäisesti ja valoakin oli paremmin, ja sitten Teukki tieten näki paremmin myös matkalle jääneen lt-merkin. Sitä tarjotteli matkalla, mutta kun löyti ruutuun niin oli helppo nakki siitä eteen päin. Vaihdettiin taas sivua ja siirsin tarkoituksella merkin matkalle ja nyt se ei enää aiheittanu ongelmaa. Ajattelin vielä että otan lopuksi vähän lähempää lähetyksiä ja koko ruudun lopun, niin ei enää löytyny koko ruutu perkele. Sit löytyi vaan ruudun nurkat ja pyhäkoulupoika tarjotteli vain merkkejä. Todella ärsyttävää. Todella. Miten sen ajatus nyt yks kaks muuttui.. No varmaan siksi että merkkiä on otettu lähempää ja ruutua viime aikoina kaukaa? Pöh. Sain kyllä todella keskittyä, että pysyi joulumieli korkealla. Sain onnistumaan lopulta ja lopetin, ettei menny oma joulumieli kovin kireelle ja vois vielä tehdä vähän muutakin.

Jotenkin kaipaan ruutuun vähän intoa lisää. Pitänee alkaa hetsaamaan Teukkia enemmän, meidän ruutuvihje on aika pliisu. Se menee sinne kyllä, ja se menee sinne laukalla, ja se menee sinne mielellään, mutta jotenkin tuntuu, että siitä puuttuu oikein kunnon joulumieli. Tätä täytyy pohtia..

Ja koko treenin ajan meidän joulumieltä nostatti joku aloitteleva heavybändi, jonka treenijumputus kuului oikein oivasti viereisen koulun alakerrasta.. Hetkeksi liikaa häiriötä oli Teukille kentän toisessa laidassa irti ollut koira, josta näkyi vain punainen huomiovalo joka sinkoili sinne tänne ja pimeästä tyhjyydestä kuuluvat luoksetulokutsut. Silloin kyllä keskeytin treenin jo ihan sen takia, etten oikein tienny valon liikkeistä, että uskoiko se koira niitä kutsuja vai ei..

Vähän turhan kiire viikko meinasi olla, töissä vaikka mitä ja 5.-7. olin Helsingissä töissä, mutta en silti malttanu olla treenaamatta 4.pvä vaikka kello oli jo paljon ja vaikka sun mitä oli tekemättä.. Hyvä niin, ihan kiva pikkutreeni todella hyvässä häiriössä, joulumieli kohosi. Mikaelissa oli joku tapahtuma niin en kehdannut mennä ihan oven eteen treenaamaan, joten jäätiin pyörätien varteen nurmipläntille. Oli vaan ilmeisen yleinen koiranulkoilutusaika ja hyvin hämärää ja Teukki otti joistain tyypeistä yllättävän paljon häiriötä. Tosin, annetaan vähän armoakin jos joulumielipuoli heitti kapulan kohti kävelytietä ja kapula jäi n. metrin päässä tiestä, missä käveli tuntematon haukkuva koira. Hyvin pyhäkoulupoika selvisi olosuhteet huomioiden.

Keksin uuden keskittymisharjoituksen ja testailin sitä. Vähän ehkä liian vaikea, taikka pitäis olla keksimättä yks kaks uusia ja miettiä vähän ensin.. Nakkasin ensin lelun ja sitten noutokapulan, ja odotin että kapula tulisi tuhatta ja sataa takaisin. No ei se ihan niin mennyt, mutta ekan kerran jälkeen ei enää lankaan mennyt. Nouto vaan hidastui jonkun verran, olisi pitäny palkata tuomisesta paremmalla lelulla kuin mitä nakkelin, mutta mukana oli vain niin kivoja leluja, että ne oli vaikea laittaa järjestykseen. Ennen noutoja tehtiin jääviä edes ja takaa ja vähän asennon säilyttämistä. Siinäpä se.

Onni on oma kauppa, ja sen lisäksi vielä vieraskin kauppa, minne voi mennä reenaamaan jos ei kerta kaikkiaan huvita sateessa ja pimeässä kökkiä. Graanin liikkeellä pieni iltatreeni, Teukki tuli aamulla hoidosta ja treenasi tosi hyvällä joulumielellä. Sille vaan oli vähän hankalaa kun ei voinut sinkoilla minne sattuu, vaan piti vähän katsoa ettei juossut päin hyllyjä. Kaukoja tehtiin, ensin Teukilla ei tuntunut kyllä taas olevan mitään käryä miten piti tehdä, ihan selkeitä askelia otti eteen päin ja seiso-maa siirtymässä etujalat heilu. Vähän muistuttelin lähempää ja alkoi sujua. Sitten muistin tieten, ettei näitä pitänyt ottaa tällä viikolla, kun on koeviikko.. Siirryin avo-kaukoihin ja totesin, ettei pyhäkoulupoika kuunnellut yhtään mitä sanoin. Ensin teki väärää asentoa, teki vaan kuuntelematta, ja sittenkin vielä pari kertaa nytkyi kun meinasi tehdä väärän asennon, mutta alkoi kuitenkin kuunnella. Tehtiin lopuksi piilokaukoja, Teukki oli kovin hämillään kun ei nähnyt minua kunnolla, tosi hyvin teki silti. Ja pysytteli vieläpä avo-kaukoissaa..

Tunnari, oikein yllätyin miten hienosti ja innolla teki! Ja sitten tein toisen kerran ja Teu teki varmaan kaikki mahdolliset virheet.. Jotain sohelti kapuloilla, en nähny nosteliko mutta ainakin ihan sekasin sai kapulat, toi väärän, lähti uudelleen ettii, otti kaksi suuhun samalla kertaa, tiputti molemmat ja nosti vaan lähemmän joka sattumalta oli oma. Voi elämän kevät. Revi siitä sitten joulumieltä.. Noh, rohkeasti uutta vaan, ja se tehtiin taas täyden kympin arvoisesti. Todella kummaa.

Onni on "oma" mahhilainen ja tiistaina päästiin taas vierailijana halliin treenaamaan. Suoraa seuraamista peilin edessä. Vähän häseltämiseltä näytti, mutta ajatus olikin palkata asenteesta eniten. Hyvä joulumieli oli molemmilla. Jorma halusi paikkamakuuta, niin sellainen sitten. Teu meni muitten käskystä maahan.. Joskus vois muistaa ajatellakin tämän, mutta nyt sattui niin että näin oven saranapuolelta Teukin koko makuun ajan, ja jouduin toteamaan että siellähän se pyhäkoulupoika pyöritteli päätään ja haisteli maata. Komensin sitten, että lakkaa tuusailemasta siellä ja lakkasihan se. Kovin oli pöllämystynyt ilme kun ihmetteli mistä ääni tuli, ja miten hitossa se tiesi! Ehkä liikaa joulumieltä tylsän hoitoviikonlopun jäljiltä.. Täytyy tehdä näin jatkossa, että oikeesti pääsen sanomaan ettei ala enemmänkin tuusailla. Viime aikoina on kyllä yleensä painanut pään alas, ja harkitsinkin sen opettamista ihan liikkeeksi, mutta nyt ei kyllä pää painunut mihinkään. Enkä osannut päättää opetellaanko sitä vai ei. Jorma teki myös lp + paikkamakuu treenin, me treenattiin siinä vieressä suoria maahanmenoja ja kontaktin pitoa paikkamaakuun aloiteuksessa.

Luoksetulo. Keskityin kovin ja luulen, että sain kriteerin pidettyä edes kohtuullisena. Ihan ihme juttu oli, että pari ekaa kertaa kun pysäytin ni Teukki vaan käänty kannoillaan ympäri ja olis häipynyt samantein ettimään palloa! Ihan uus juttu, kaikenlaisia. Jouduin oikeesti kunnolla muistuttamaan, ettei noin voi tehdä. Kaikkiaan aika monta jäi palkkaamatta, mutta onneksi joulumieli säilyi silti. Melko surkeeta.. Meidänhän piti sunnuntaina saada tästä kymppi. Ei taida onnnistua ei, ellei nyt keksitä ihan jotain joulumielipuolista pika-apua tähän. Hyvin se stoppaa suurimman osan. Itse olen soppani keittänyt palkkaamalla huonompiakin. Typerä ihminen.

Ruutua, matkalla oli hyppy joka veti puoleensa ihan liikaa. Minusta se alkuun katsoi ruutuun ihan hyvin, kehuin siitä ja silti se meni hypylle ja seinän vieressä olleille puomin osille.. Ja toveri ei tasan edes tiedä mikä puomi on! Kuka sen on noin huonosti kouluttanut.. Sitten haettiin vähän joulumieltä molemmille ja keksin sen hetsaussanan ruudulle ja kokeiltiin uudelleen. Sana toimi innostukseen heti, toivottavasti joskus yhdistää ruutuunkin sen. Jännä miten paljon paremmin löyty paikka ja miten paljon parempi stoppi tuli ruutuun kun innostin kunnolla. Olisin ajatellut että käy toisin päin.. Luultavasti sattumaa. Mutta intoa ja vauhtia löyty, "juostaan, juostaan, juostaan kovaa!". Jepjep. Näillä mennään.

Sunnuntaina on koe, toivottavasti viimeinen avo-koe. En ole päättäny käynkö vielä avossa jos tästä ei tuukaan ykköstä. Voishan käydä kun maaliskuussa on vasta voittaja ajankohtainen (toivottavasti on) Ainakin muutamaa asiaa olis vielä varmisteltava viikon aikana, lähinnä oman joulumielenrauhan takia, Teukki osaa kyl. Luoksetulon stoppia kunnon kriteerillä. Avo kaukoja, ettei ala tehdä seisomisia sinne väliin. Jättöliikkeitten pysymisiä. Siinäpä ne. Vähän mietityttää miten se jaksaa kun ajomatkaa tulee sen 3,5h, mutta ehkäpä se jaksaa. Jaksoihan se partiaisen poikasenakin Valkeakoskella treenata ihan hyvin, ja sinnekin tuli aikamoinen ajomatka.

Motivaatio on kuralätäkössä..

Hermo menee tähän keliin taas.. ei se auta kun yrittää jaksaa ja toivoa pakkasta ja lunta. 29.11. käytiin pitkästä aikaa lyskan pihalla reenailee. Ensin pieni leikki ja sitten liikkeitä putkeen. Tulee aivan liian vähän reenattua useampaa liikettä putkeen, tosin se ei ole vielä ainakaan haitannutkaan mitään. Kai. Seuraamiskaavio, käännökset parantuneet huomattavasti. Zeta, vähän helpotusta mukaanlähtöihin kun ei olla tehty, aika hyvin. Nouto, ihan loistava. Luoksetulo sit kusi, sen jälkeen oli tarkotus palkata mutta keskeytin koko liikkeen kun stoppas niin surkeasti. Toinen oli parempi ja stopista palkka.

Reenattiin niitä stoppeja sitten taas, ja kaikki onnistu tosi hyvin. Aivan mahtavat stopit rundista jalkapallomaalin ympäri. Ehkä sitä pitäis aina muistuttaa stopista ennen suoritusta vai oppiskohan pikkuhiljaa muistamaan muutenkin..

ohjattua, suuntia leluilla. Tuli todettua ettei onnistu kuin samanlaisilla leluilla.. Vinkutennari todettiin lutujalista hauskemmaksi, se hyöty tästä oli. Merkkiä, hyvä pössis ja odottaa innolla merkille pääsyä, lelu takana ja jonkun kerran ilman oikean paikan etsimistä, löytyi helposti. Mutta teki taas myös kaukoja merkillä. Sitten pluikasteltiin 10km fillatilla taas, nii huono keli että amatöörit pysy poissa tieltä ja pururata oli meidän :)

30.11. Urpolassa illalla, Tiina seurana ja apuna <3 Ensin vähän seuraamista, käskytöntä suoraa vaihtelevaa pituutta, oikein hyvä. Pitkät odotukset sivulla ennen liikkeelle lähtöä, ei herpaantunut. Tiina teki meille kolme tunnaria ja kaikki meni erinomaisesti!! Oma tulee heti kun osuu kohdalle, ei epäröinyt hetkekäkään. Keskimmäisen kerrankin lasken onnistuneeksi vaikka ei nyt ihan nappiin menny.. kapulat oli ympyrässä ja oma klo 12 kohdalla, ja jotenkin Teukki onnistu ohittamaan sen nuuhkiessaan. Kolme kertaa se nuuski kapulat läpi ja joka kerta käänty juuri jotenkin niin että klo 12 jäi välistä. Tutkittuaan kapulat Teukki palasi kauhean iloisen näköisenä sivulle niin etten älynny ees puuttua hommaan, ja luultavasti hyvä niin. Katsoi minua kirkkain silmin ja ihan selkeesti ilmotti että "Ei se kuule ollu siellä, miä tarkistin!" Mahtavaa että tuli kertomaan noin enemmin kuin että olis vaan napannu väärän. Kehoitin käymään uudelleen katsomassa, kyllä se siellä on, ja pyhäkoulupoika teki työtä käskettyä - ja toi oman. Nyt on menty jo siihen ettei oma tipahda suusta palkkakäskyllä heti, hyvä ilmiö tähän väliin kunnon ollu ennen niin herkillä tippua. Mahtavaa!

Luoksetulon stoppeja rundista, rundi vaan meinas olla hukassa kun Tiina oli tolppana.. mutta niin oli stopitkin hukassa, todella vääränlainen alusta joten lopetin. Hassuteltiin vähän kakeja lopuks. Hyvä reeni, parempi mieli. Tääkin reeni alko omalta osalta niin huonossa mielentilassa, että ei voi kuin ihmetellä mistä sen tokokuplan aina saankin revittyä..

Onnistuu, ei onnistu, onnistuu, ei onnistu.. 17 - 26.11.

En enää muista mitä reenattiin 17.pvä ja miten meni :( Tämä internetpäiväkirja on kyllä saatanasta. 19.11. reenattiin Emmin kanssa Rouhialassa. Tein ruutua, joka meni oikein oivasti, otettiin ruudun loppuosaa nyt myös. Hieman liikaa intoa sivulle tulossa, tässä pitää ehkä aavistus toppuutella Teukkia kuitenkin, ettei olis niin hitsin lennokasta menoa..

Kaket alkaa sujua, hieman tekee tällä hetkellä mitä sattuu, ei meinaa kuunnella. Tarjoilee näitä nyt kaikkialla, jos sattuu ettei ihan tiedä mitä pitäis tehdä. Ihan kaikkialla. Ligg ja rrok sekaisin edelleen, ei meinaa kuunnella. Kaikki siirrot onnistuu erillisinä kuitenkin jo noin 10 metrin päästä, jostain syystä joskus yks kaks ottaakin askelia vaan. Kaket on teukista kivaa, jos aloitan sivulta niin tippuu maahan tosi nopeesti, toisin kuin muissa liikkeissä. Hyvä pössis.

Ohjattu oli tänään aavistuksen vaikea, tekee kaukoja merkillä. Selkeesti ei vaan osaa, vaikka mielestäni teen vielä tosi helposti, niin ei lähte hakemaan kapulaa vaan pakittelee ja menee maahan. Höpsö. Ei huolestuta vielä silti.

21.11. Mahin hallin seireenit kutsui meidät reeniin vaikka ensin meinasin etten jaksa mennä. Mutta valot, lämmin ja siisti alusta oli liian hyvää vastustettavaksi. Ensin metallihyppyä, hirvee into, ihan sama mikä kapula, vauhtia ja intoa piisasi. Tulee sivulle saakka eikä tipauta enää suustaan missään olosuhteissa. Tiukentaa otteen kivasti kun tartun kapulaan. Tämä eri hyvä siis.

Kaikki oli inspiroitunut kaaokseksi menneistä paikkamakuista ja otettiin makuita sitten oikein kunnon häiriöllä. Ensin kaikki neljä rivissä ja joka toinen kutsuttiin pois. Sitten Hevin ja Pörtsän kanssa vielä niin, että kaksi makasi ja yksi kutsuttiin nenien edestä luo. Teukki nykäs jossain näissä mutta kesti kuitenkin. Jorma pyyti voisko leikittää ihan melkeen Pörtsän naamalla Teukkia, ni sille oli kyllä sitten jo liikaa, kun hipin karvat huitas pulareita. Mutta aika lailla hyvin pysyi Hempu ja Teu, Pörtsä muutaman kerran meni harhaan.

Ruutu tuntuis olevan hyvällä mallilla. Silti suututtaa, ettei sinne löydä jos joku muu tekee sen ennen reeniä. Näitä on kyllä harjoiteltu tosi vähän, joten ei nyt ihan totuudeksi voi tätäkään sanoa. Ilman apuja lähetin joka kerta ja aloin pysäyttää Teukkia, ei se ollutkaan niin helppoa saada kohilleen vaikka ilman pysäyttämistä menee hyvin ja keskellekin lähes aina. Molemmat stopit ajoi Teukin ihan ruudun laitaan, toisen kerran vasempaan ja toisen oikeaan, ruudun sisällä se oli silti kyllä. Päätin kokeilla stoppeja erikseen, mutta ei oikein toiminut. Huonosti huonosti lapsi kuuntelee jos annan sännätä pallon perään ja yritän pysäyttää matkalla. Pitää miettiä tätä.

Tunnari lopuks hirveessä kiireessä kun kaikki muut jo pakkas kamat ja näytti sille, ettei nappais kyllä yhtään mua ootella. Olis pitäny jättää väliin vaan suosiolla. Melkein itketti kun meni niin huonosti.. Kosketteli vieraita ja oli tosi epävarma, varmisteli omaa jättämällä sen ja nuuskimalla muita lisää ja palautuskin oli huono ellei jopa olematon. Mitä ihmettä on tapahtunut.... Äääääää :(

22.11. Aamulla käytiin Mikaelin pihalla. Seuraamista ensin. Ajattelin, josko oppisin kävelemään jos päätän että mennään kuusi askelta ja sit on pakko kääntyä. Ei niin että valmistelen ja valmistelen ja vielä vähän valmistelen käännöstä, vaan päätän etukäteen monta askelta ja sit kääntyy. Huomasin näissäkin saman mikä tulee kokeissa, eli Teukin eteneminen pysähtyy kun minä arvon askelia, ja se jää oikealle mentäessä vähän jälkeen. Paranti kyllä, kuten minäkin. Täyskäännös vasempaankin onnistui, vasemmalle kääntyminen on edelleen ihan ok.

Alusta oli sopivan luminen ja liukas niin tehtiin luoksetulon pysäytyksiä. Tooosi hyvät stopit tuli. Nyt avut, pysähtyminen ja sitten vasta pallo. Loistavaa. Varis auttoi meitä häiriössä ja hiippaili parin metrin päässä Teukista kun jätin sitä, ei paljoo pyhäkoulupoikaa vaivannut :) Lopuks hömpöteltiin kakeja, ja todellakin hömpöteltiin, koska Teukki teki mitä Teukki halusi. Ligg ei tullu ei sitten mitenkään, kaikki oli Rrok ja sitten ei voinut aina seisoakaan kun ei *tana tuu ees palkkaa vaikka kuinka heiluu. Ihme juttu tuokin taas..

24.11. Oma leikkipuisto. Korjaussarjaa viikonlopulle. Toosi hyvä vire oli, hirvee into kun sunnuntaina vaan makoiltiin. Tein ekana tunnaria. Mietin sen yleisestä innottomuudesta siihen, että jospa vaan teen liian matalassa vireessä. Eihän pyhäkoulupoika vuoda yli koskaan kuitenkaan, joten ei se ota jos ei annakaan. Ja nyt se antoi. Tosi innolla kapuloille, tai no, valitettavasti niitten yli ja ohi ja 10m eteenpäin, mutta nenä kävi ja jalat kävi ja into oli hirmunen. Vähän ekalla kerralla vinkkasin, kun ei meinannu tulla lähemmäs ettimään, tokalla palasi sitten piakkoin itse kapuloille. Tulin siihen lopputulokseen, että tukka ei ollut hyvin. Ja tekee tuota paikoissa missä aiemmin on paljon piilotettu vain omaa. Mutta itse kapuloilla, ei koske vääriin, ei varmistele, haisteli kapulat läpi ja oman kohdalla nappasi suuhun ja palautti laukalla. What? Mitä nyt on sitten tapahtunut?? Ei sillä ettenkö olisi tyytyväinen, mutta mutta.. Ehkä hallin hajumaailma vaan on jotenkin kumma. Pitää alkaa tehdä sisällä näitä.

Merkkiä, hirvee into, kaikki ok. Lelu merkin takana, välillä ilman lelua ja palkka perästä. Helposti valuu merkistä yli, mutta tarjoilee sitten oikein kuitenkin. Kakeja loppuun, nyt oli jo ligg ja rrok vähän enemmän selvillä, lähtee tekemään rokkia mutta menee kuitenkin maahan. Vähän saatu korvia tähän.

24.11. Tunnaria sisällä. Ei mitään ongelmaa. Aika rauhallisesti teki, ruokaa oli palkkana. Kolme toistoa, kaikki kerrat haisteli kapulat, ei koskenu vääriin mutta ensimmäisen kerran jätti oman tarkistaakseen muut vielä. Ei palautusta, pelkästä nostosta palkka. Kanafilee. Ahne koira otti sen ekalla kerralla suuhun, kantoi sohvalle, tutki ja maiskutteli nassuun sitten.. Toinen palkkaus sujuikin jo hieman nopeammin sitten :D Merkkiä naksuteltiin vähän perään myös, nami palkka.

25.11. Helen ja Noel matkassa, Lähemäen kenttä. Koululaiset pääsi juuri kotiin ja talsivat tottuneesti kentän poikki, varmaan samoja polkuja kun aina välittämättä siitä, että matkalle sattui merkkejä ja ruutuja ja partacollieita. Hyvä häiriö!! Kaksi ruutua kulmittain, kaksi merkkiä. Ajatus saada pyhäkoulupojan pää sekaisin, mutta ei se tieten nyt mennyt. Ensin merkkiä paljon, järettömän mahtavan korkea vire, nappasi oikein hihasta kerran! Ilman apuja tarjoaa istumista merkin takana, ja sitten maahan menoa, ja sitten parempaa kohtaa. Ja aina tässä järjestyksessä. Yleensä kyllä onnistuu ihan passelisti. Jollekin toistolle sattu puolentoista metrin säteelle merkistä yksi poika matkalle, yksi merkin taa ja yksi merkin oikealle puolelle. Vähän Teukki vilkas niitä että hittooks te mun merkillä teette, mutta ei sen kummemmin välittänyt :) Mahtavaa!

Sitten siirryttiin ekaan ruutuun, kampesi kohti merkkiä mitä tehtiin, pysäytin ja käskin uudelleen ja meni oikeaan suuntaan. Tosin olin vähän hätäinen, kun se oli jo alkanut kammeta kohti ruutua kun pysäytin. Ilman apuja, aina hyvä kohta. Jossain vaiheessa Noel ruudun takana, eikä haitannut mitään. Mutta en saanu kattomaan ruutua käskystä kunnolla. Jotain hössättiin tässä välissä, sivuaskelia namilla ehkä..? Sitten siirryttiin ruutuun numero kaksi, ensin merkkiä siihen, erilainen merkki, ruutuun katsominen ei taaskaan onnistu, lähetin sen niinkuin olis merkille jäänyt, ja ei mitään ongelmaa mennä ruutuun. Useampi toisto, yksi lähetys kulmasta sisään ja silleen kohta löytyi itse asiassa kaikkein parhaiten. Vai näinkö minä kohta vain parhaiten.. Mutta siis, loisto pössis!

Ohjattua Helenin pikkukapuloilla, ihan hukassa. Pakkia ja kakea ja vaikka mitä tulee vaikka näyttää kapulan ennen lähetystä. Liian vaikeaa pienelle. Mutta luulen, ettei se lampun syttyminen enää kauaa kestä. Meinasi mennä jopa keskelle, kuunteli kun pysäytin ja vaihto suunnan. Kapulat oli kyllä hankala nähdä lumesta, se täytyy myöntää. Pitää ehkä välillä ottaa suuntia kuitenkin erikseen ilman noutoa. Tai heittää kapula, sitä vois koklaa kans.

Lopuks kaket, aivan loistava. Rok ja lig ja istu kaikki erottui toisistaan, ja eritoten mieltä ylentävää kun seiso-istu onnistuu niin, että Teukki liikkuu ehkä 5cm taaksepäin, mahtavaaAAaa.

26.11. Rouhialan koulu. Järkyttävän kamalan ärsyttävän typerän ällöttävä keli taas. Ei napannut ei sitten yhtään. Ja fillarilla vielä sotkea menemään tuolla sohjossa ja jäällä ja koira on taas märkä ja paskanen koko ajan. Todella mieltä alentavaa. Noh, minireeni oli silti jees.

Ohjattua, heitin kapulan, joka oli muuten sorvattu, muutama oikea ja muutama vasen, ei ongelmia lain. Merkkiä perään, lelu merkin takana. Alusta taas otollinen luoksetulon stopeille ja loisto stopit sieltä tulikin! Luoksetulon loppua, stopilta sivulle tehtiin myös vaihtiharjoituksena, ja joku palkka paikalla pysymisestäkin. Noutoa, sorvatun sivulle tuomista läheltä vain, hyvin. Palkkaa ensin pidosta ja sitten heti sivulle tulemisesta. Rundin kautta ruudun lopetusta, hyvin tällä kertaa, ei liian lennokasta :)

♥ Perusreeniä ja vähän vieraissa 10-16.11.

10. pvä käytiin testailemassa kaket ja tunnari. Kaket meni aika hyvin, rrrok käsky läheltä ja Teu voi mennä metrinkin taaksepäin, mutta tänään rrrok käsky kaukaa siirti takajalkaa sen 3cm taaksepäin, mahtavaa! Kyllä siitä hyvä tulee! Tai sit korjaillaan, mutta näillä jatketaan edelleen. Tunnaria ympyrä ja rivi, tunnistus helppo ja siisti, mutta ekan palautuksessa tiputti kapulan sivulle tullessa. Tajusin, että ihan samaahan se on alkuun tehnyt kaikilla oudommilla kapuloilla, painava sorvattu ja metallikin tippui ennen sivulle. Ehkä tämä tästä, en ole kovin huolissani.

11.pvä oltiin Riikan syynissä taas koko Rainbow Group. Me tehtiin ruutua ja ohjattua ja merkkiä. Ei ihmeitä ruudussa, häiriöharkkoja lisää. Tehtiin noutokapuloita matkan varrella ja piru vie että oli pyhäkoulupojalla vaikeaa. Ehkä liiankin, kapula suussa se sieltä ruudusta löytyi. Kilpajuoksulla meni suoraan koskematta kapuloihin. Suuntima oli kyllä hyvä, mutta edelleen etsii katseella tosi huonosti, pitää reenailla sitä enemmän. Kokeiltiin sitten ihmisiä häiriönä matkalla, kolme muuta palloili reitillä ja Teu ei edes vilkassu niihin. Pyhäkoulupoika juos ohi vaan täysiä ruutuun.

Merkki käytiin läpi. Riikka oli sitä mieltä, ettei väliä miltä puolelta menee. Ehdotti, että sheipattais. Nyt vois alkaa kokeilla kun se taas syökin jotain joskus.. Tosin tehtiin Riikan kanssa sheipaten lelupalkalla. Hieman hitaampaa, mutta kyllä se pyhäkoulupoika ehdotteli tekemistä ihan hyvin. Ihan ei helpolla lähde ehdottamaan mitään, tarjoaa aina sivua, pitää vähän niinku "antaa lupa" että saa tehdä oma-aloitteisesti juttuja. Sitten onnistuu ihan hyvin. Opetamme siis menemään merkille itsenäisesti, eli riippumatta siitä pysäytetäänkö se vai ei, niin merkki löytyy ja koira pojottaa sen takana.

Ohjattu. Olin lukenut paljon juttuja ohjatusta, tätä en siis ole ennen opettanut kenellekään. Paljon lukee, että yksi suunta ensin, Riikka oli sitä mieltä että molempia samaan aikaan ja se käy mun järkeen myös paremmin. Jos opettaa vain yhden niin suunta jää vahvemmaksi kuin jälkimmäisenä opetettu. Myös kaikki kapulat paikoillleen alusta asti, että koira "oppii näkemään" että niitä todella on se kolme, ja erottaa niistä ne laitimmaiset. Hope so, pyhäkoulupojalla on joskus hieman putkinäön vikaa... Jostain syystä Teu ei lähteny menee alkuun mihinkään! Pojotti vaan merkillä, ihan kun ei yhtään tajuaisi mistä on kyse. Ihan alusta asti on osoitettaessa lähtenyt, vaikka varmasti ei ole ollut tajua mistä on kyse.. Luulen, että loppujen lopuksi mätti nyt se, että sannoin käskyn "tuolta-mulle" kun ennen olen sanonut vain "tuolta". Päätin tässä samalla, että hakukäskyä ei anneta erikseen, se on vain tuolta ja sieltä. En käytä näitä suunita muualla, joten passaa hyvin jättää hakukäsky pois. Vasen lähti sujumaan ihan yhtä hyvin kuin oikea.

Kaket vilastiin pikaseen, ihan ok mallilla. Tehtiin kakeleikkiä lopuksi hömpötellen, Teukki tykkää. Tehtiin myös kapulan palautuksia ja irrottamattomuusharjoituksia vieraalla sorvatulla, ei ongelmia lain.

12, 13 ja 14.pvä oli lenkkipäivä, harjauspäivä ja leikkipäivä. Illat on niin lyhyitä ettei sitten oikein ehdi reenailla.

15.pvä käytiin kanssa tosi pitkä lenkki, mutta ajatus oli kokeilla miten reeni sujuu piiitkän lenkin jälkeen. Kilometrejä ei tullut ehkä kuin jonkun 8, sen jälkeen oli ihan intopinkeenä reenaamaan vielä! Purettiin vähän virtaa seuruulla, käännös oikeaan työn alla. On se olevinaan niin hankala, tätä täytyy miettiä. Parani kyllä joka kerralla mitä tehtiin. Viimeinen juoksussakin oli jo ihan kohtuullinen. Tunnari perään, tosi hyvin meni. Etsimisessä ei mitään ongelmaa, ainut ongelma oli kyllä itsellä että näki edes kapulat pimeässä. Tajusin, että otetaan aika lyhyestä matkasta melkein aina, kun ei meinaa muuten nähdä mitä se tekee. Pitää muistaa koittaa löytää päiväsaikaa treeniin, että tulee tehtyä pitemmästä matkasta. Palautti siististi sivulle ja tehtiin vain kaksi toistoa, toisen jälkeen jahtileikkiä kun meni niin nappiin :)

16.pvä oli ringin treenit. Rinki on hieman kuihtunut.. Meitä oli neljä paikalla. Oikeastaan vain jäsen S neuvoi mua, koska jäsen O lähti kotiin heti oman vuoronsa jälkeen ja jäsen N teki jotain oman koiran kanssa. Mutta hyvä, että joku vahtii meitäkin. Lt ja tunnari vuorossa. Lt:ssä tultiin heti siihen lopputulemaan, että Varkauden kokeen stoppi oli vain työtapaturma. Ihan hyvin stoppasi suullisella käskyllä. Parantamista on kyllä, eka stop-ele on juuri passeli, mutta siihen tulee pari tukiaskelta, mitkä tahtoisin pois. Päätettiin kokeilla käsimerkki ja siitä alkoi ongelmat. Kummalliset ongelmat. Kuten ennakointi, tosi kummaa, ei Teu yleensä ennakoi. Ja käsimerkillä selkeästi odotti palloa, niinkuin pitikin, vilkaisi taakse ja meni sitten maahan! Miksi, who knows.. Seuraavassa jätössä otti jonkun verran häiriötä jäsen N:n lapsen kolinoista, ja meni maahan. Arveliko lie, että olin sanonut jotain? No meni ihan säätämiseksi koko homma. Lopputulemana kuitenkin, että pitää jatkaa samaa treeniä kuin tähän asti, mutta olisi kiva saada appari heittämään palloa useammin. Ja muistaa laittaa merkki, eikä vaan kattella puskista että "tolla kohalla", että tulee pidettyä oikeasti kunnon kriteeri. Myös tyyliin pitää kiinnittää huomiota, josko jäis ne tukiaskelet pois.

Tunnari olikin sitten outo sekin. Teukki otti tosi paljon häiriötä toisesta koirasta, en oikein ymmärtänyt miksi kun yleensä ei välitä. Eka toi oman mutta käytti suussa väärää. S ehdotti, että tehdään kahdella, ajatuksena että kahdella jättäisi pois vieraisiin koskemista ja toisi oman heti kun kohdalle osuu. Mutta ei Teu tainnu edes nähdä että kapuloita oli kaksi, tai sitten oli liian vaikea kun ollaan tehty vain usealla kapulalla. Nappas vaan suuhun ja toi, ja se oli väärä. Toisen toi oikean mutta luultavasti vahingossa. Siinä vaiheessa aloin uskoa tietäväni miksi Teu on niin outo, ja tehtiin loppuun yksi normaali ja se onnistui ihan ok. Itte vaan sössin luovutuksen.. Ei olis pitäny ottaa kapulaa vaan palkita heti kun toi, mutta menin sitten sorkkimaan kapulaa ja otin vahingossa viiksistä kiinni ja Teu tiputti ja siihen tuli pieni säätö.. Noh, tunnistus edelleen siis ok, toivottavasti tuon häröilynkin jälkeen, mutta luovutus vähän hakusessa. Pitää muistaa olla ottamatta kapulaa hanskoilla, paljain käsin ettei sotke sen partaa tähän hommaan.

Ja miksi Teu oli outo? Liiika on liikaa, lenkeissäkin. Tuli tehtyä reilu 12 km aamulenkki, kolmisen kilometriä on MAHin hallille, joten 15km oli alla lenkkiä illan reeneissä. Liikaa. Kotiin vielä kolme kilsaa ja 18km tuli mittariin sille päivää, 12kävellen ja 6 pyörällä. Liikaa. Treenipäivälle siis!

17.pvä pidetään vapaapäivä.. Tosin unohdin tieten puhelimen töihin lähtiessäni ja piti kävellä takaisin kaupalle hakemaan se, tuli vähän enemmän lenkkiä kuin piti..

♥ Koeviikko on jännä viikko?

Se oli taas koeviikko opiskelijapojalla ja viikon reeneissä palauteltiin mieleen avointa luokkaa. Jäävät-päivä, luoksetulo-päivä, tunnaria ja merkkiä ja muuta sekalaista, jotka ei sotke AVOa. Viimeinen reeni ennen koetta, perjantain-iltana, oli jotenkin tosi köpö. Tarkoitus oli muistella paikkamakuuta ja leikkiä ja nehän me kyllä tehtiin, mutta jotenkin oli fiilis hukassa. Eikä oikeasti edes jännittänyt koko viikkoon! Tosi kummaa, voisko ajatella, että olen vihdoin oppinut luottamaan pyhäkoulupoikaan ja/tai hallitsemaan jännitystä? Toivottavasti. Tai sitten olin liian kiireinen jännittämään..

Lauantain kokeet on kyllä pyllystä, kukaan ei pääse mukaan.  Vaikka kyllähän nämä "yksin" hommat tuntuu lisääntyvän muutenkin kun ikää tulee lisää. Yksin en ole ennen tokokokeessakaan ollut, tulipa todettua, että hyvin se onnistuu sekin.

182p KP ja sijoitus 1/6 uuuubeibeeee:) Vain kaksi koiraa sai ykköstuloksen.

En pitänyt Varkauden hallista, matto tuntui tosi kummalta ja hallin sisäpuolella ei ole lämmittelytilaa. Omaa vuoroa varten leikittiin pihalla, meinasin mennä halliin laittamaan Teukin paussille ja siitä startata, mutta kun avasin oven niin kehästä tuijotti ihan jäässä oleva holsku ja katsoin paremmaksi mennä takaisin ulos. En halunnut häiritä heitä, vaikutti siltä, että heillä oli ongelmia tarpeeksi ilman hipin läsnäoloa. Enkä halunnut ottaa riskiä, että se tuijotus muuttuu ruokailuksi..

Seuraaminen näytti videolta paljon paremmalta kuin miltä se tuntui, edelleenkään en osaa kävellä ohjattuna, tuntuu että kompuroin ja töksähtelen ja sotken sitten Teukin tekemisiä. Tuomari kommentoi jotain vasemmalle kääntymisestä, mutta minusta ne oli ihan ok, oikealle sen sijaan mentiin taas väljästi. Luoksetulo lirvahti vitoseksi. Kyllä se pysähtyi eikä vaikuttanut edes hiipimiseltä, mutta kyllä siinä sen neljä omaa mittaa meni. Lähti niin pirun kovaa vauhtia, ettei oikein osannut sitten siitä vauhdista pysähtyä. Harkitsen käsimerkkiä nyt, täytyy testailla. Se onnistunee kovemmastakin vauhdista. Lisäksi luoksetulon muistuttelupäivä on pidettävä lähempänä koetta. Tosi hienoa oli, että vaikka stoppi venyi eikä loppu luoksetulomatka ollu kovin pitkä, niin hirmusella vauhdilla tultiin stopin jälkeinenkin matka luo, ja ihan sivulle saakka!

Liikkuritreenejä on tehtävä enemmän. Luulin, että mokasin kaket kun käskin heti kun kyltti heilahti, enkä ees kattonu mitä liikkuri näytti. Oikeasti se vain nosti kyltin ylös ja pyöritteli siihen sitten ISTU käskyn kun minä olin jo käskenyt.. Teukillakin oli pienen pieni ajatuskatko ja selkeesti nytkähti siihen malliin kuin olis ollu seisomista tekemässä, mutta onneksi sai ajatuksesta kiinni ja jätti rumppa pysyi paikoillaan. Nouto oli aivan mahtava, kerrassaan, ja Teun luovutus on nii mahti kun sen kaula lyhenee 15 senttä irrotuksessa. Teu on ehkä sukua Kilpisille..

Fiideota lisätty taas Ruotsin kannustusjoukkoja ajatellen. Kiitos kuvaajalle, en tiedä mikä heppu ja mistä olit, mutta iso kiitos :)

Paikkamakuu: 10
Seuraaminen: 9
Maahanmeno: 10
Luoksetulo: 5
Seisominen: 10
Nouto: 10
Kaukokäskyt: 10
Hyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 9
+ tuomarin kommentti "Pitkästä aikaa oikein tosi hyvä partis!"

Kanssaihmiset vaikutti aidosti ilahtuneilta kun partis teki hienosti hommia:) Onhan se mukavaa saada positiivista palautetta, mutta erityisen kivaa on antaa hyvää kuvaa partiksesta harrastuskoirana. Ehkä joku muukin oivaltaa, että kaiken sen tukan alla jossain on oikea työkoira, jonka saa vielä helposti kaivettua esiinkin sieltä. Partiksen rotustereotypia ei ehkä anna helposti ymmärtää, että sen kanssa voisi tosissaankin harrastaa. Myönnän kyllä itsekin sortuvani stereotypioihin..

Stereotypioista puheen ollen, erään palveluskoirarodun pisteet ei kyllä mun silmissä noussut tämän kokeen jälkeen. Alokasluokka alkoi meidän jälkeen ja ensimmäinen paikkamakuuryhmä oli melkoista draamaa.. Eräs koira nousi, imaisi mukaan toisen, joka pienen uhittelun jälkeen antoi kuitenkin ohjaajalleen kiinni. Hieman jännitystä ilmassa, kun kaksi koiraa on jähmettyineinä vastakkain kehässä, nenät kolmen sentin päässä toisistaan kaikki karvat ja hännät pystyssä. Se ensimmäisenä noussut koira ei sitten antanutkaan kiinni, juoksi rinkiä pitkin kehää ja kävi vuoron perään haastamassa riitaa muille koirille. Ihan kunnon rähinää ei saanut aikaiseksi vaikka yritys siihen oli vähintäänkin kiitettävää. En tiedä oliko tarpeen tai järkevääkään, mutta katsoin itsekin parhaaksi mennä poliisiksi kehään suojelemaan muita osallistujia. Heillä oli täysi työ pidellä omaa ja yrittää pitää riekkuva toveri loitolla. Halli lopulta tyhjennettiin toisista koirista ja toveri antautui. Sen näkönen koira tuli kehästä, että olisi Evice-stressitestikin huutanut herrassiunaajavarjele.

Hienosti ne ohjaajat toipui koettelemuksesta, itsehän olisin varmaan mennyt hallin taakse itkemään järkytystäni. Kerrastaa typerää, eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu eikä yhteenkään eläimeen voi luottaa 100 %:sti, mutta kyllä se 99% täytyy olla kasassa ennen kuin kokeeseen lähdetään, enkä millään usko, että tällä toverilla olis luottoprosentit ollut tarpeeksi korkealla.

♥ Hyvä reeni, parempi mieli.

Taas löytyi ihan kohtuullinen paikka reenata. Aivan järkyttävä keli, vettä satoi ja tuuli ihan hurjasti, niinkuin eilenkin. Siksikö, vai jostain muusta syystä, oli Teukilla hirrmunen vire päällä. Tuo koira on kyllä aina innokkaampi mitä huonompi keli, mutta yleensä ei yksin reenatessa ole noin korkea vire. Hyvä näin. Toisista koirista se innostuu ja sen vire nousee ihan itsestään porukkatreeneissä aina oikein mukavaksi, yksin on joskus hankalampaa löytää riittävää intoa kaikkiin tehtäviin. Eilen ja tänään ollut oikein hyvä meininki yksinkin:)

Onnekkaasti olin suunnitellut lt harjoituksia, joten reipas vire kävi minullekin oikein hyvin. Aiheutti hieman malttiongelmia, mutta muutamalla huomautuksella pyhäkoulupoika muisti kyllä keskittyä. Ja omistajansa muistais sitten kanssa kerran kolmestakymmenestä toistosta edes palkata myös paikalla pysymisestä. Oikein hyvä vauhti, hyvä sivulle tulo piiiiikkasen reippaalla pompulla ihan ekalla kerralla, mutta ei välitetty siittä. Seisomaan jättöjä ja siitä lyhyttä matkaa sivulle, edelleen into säilyi. Otin kaikki tulot sivulle saakka, ajatuksena korjata sitä ravia veke kun oon tupannu palkkaamaan ehkä liikaa kesken matkan ja harvemmin sivulta. Rundin kautta pysäytystä, pitkän matkan luoksetulossa läheltä pysäytystä (niin hämärää oli kuitenkin etten luottanut että näkis pitkästä matkasta lentävän lelun..), oikein oikein hyvät stopit.

Avo kaket tarkistettiin. Meinas alkaa taas tarjoilla mitä sattuu kun tein törkyhitaita vaihtoja, mutta kyllä pyhäkoulupoika muisti alkaa keskittyä kun kerran mainitsin aiheesta. On se niin kiltti. Istu jää joskus hieman liian vajaaksi, pitää muistaa oikeasti keskittyä siihen, että tekee sen kunnolla. Lopuksi vielä tunnarin tuomista sivulle ja suussa pitämistä. Aika löppänältä sen ote näyttää, mutta kun otan samaan aikaan kiinni kapulasta, niin Teukin etupään saaa nostaa ilmaan asti eikä ote kapulasta irtoa. Ehkä se siittä. Sivulle tuominen oli alkuun taas niin kamalan vaikeaa, mutta en ole huolissani vielä.

♥ Motivaatio on kadonnut pimeään..

Täytyy hankkia sille ledlanser.. Motivaatiolle siis, tosiaan vähän ongelmia reenata kun kaikkialla on niin pimeä. Ja märkää. Tänään käytiin fillarilenkillä bongailemassa potentiaalisia reenipaikkoja, ja kyllä sieltä yksi uusi edes hilkun valaistu löytyikin :) Ja ollaan palattu puoliksi värikynät ja muumivihko -treenipäiväkirjaan, ei mun tänne tuu kirjoiteltua kaikkea tarvittavaa kuitenkaan.

27.10-2.11 tuli kyllä reenattua ihan hävyttömän vähän. Jotain pientä tehtiin kuitenkin useampana iltana. 24.pvä käytiin MAHilla reenaamassa Helenin kanssa, mukana koko Rainbow Group. Teukki teki taas tosi innoissaan ja oli aivan mahtavaa reenata valoisassa ja kuivassa. Liikkeestä istuminen on hyvällä mallilla, metallihyppy oikein hyvällä mallilla. Ruutu erittäin häirittynä oli toooosi vaikea, mutta olosuhteisiin nähden hyvällä mallilla sekin. Tunnarin palautus on hidastunut sivulle tulon harjoittelun myötä, korjaantuu varmasti pois kun varmuus kasvaa. Tosi siististi tekee tunnarin, tällä kerralla kerran päätti tarkistaa muut kapulat kun osui ekalla kerralla just oikean kohdalle. Otti siis sen, jätti maahan ja tarkisti muut ja otti taas oman. Muita ei nostellut, mutta jotain pientä häikkää on nyt liikkeellä.. Ja pitää keksiä joku juttu kapulan suusta kaivamiseen, parran seasta on pikkasen hankala kaivaa sitä kapulaa... Ehkä voisi opettaa pitämään sitä päästä kiinni, että toinen pää sojottais kuin sikari suusta.. Ehkä.. Mutta nyt ollaan menossa kokeeseen 8.pvä ja tällä viikolla on pakko reenata. Muistutella mieleen AVO kaket, meinaa olla vähän sekoilua nyt kun tarjoilee seiso-istu siirtymää joka väliin.

Luoksetulo ei tän päiväsen reenin mukaan ole kovin hyvällä mallilla, en pidä muutamasta pikkuasiasta siinä, ja ne pitää nyt saada korjattua. Pysähtyminen on vähän hidas ja tippuu raville usein noin metri pari ennen sivulletuloa. Noutoa otettiin ja välillä siihen palautukseen vaan ilmestyy se hirmunen kaari, mutta onneksi se enimmäkseen on poissa. Kaket onnistu, ei sekoilua siinä. Juoksuseuraamista ja pikakävelyseuraamista, aika hyvin pysyi käännöksissä hollilla. Hyvä into tekemiseen muutenkin, ehkä siksi että oli hoidossa viikonlopun.

♥ Fakiiri Teukki ja maagiset taikasanat "Karvaa, karvaa, enemmän karvaa!"

Mahtavaa kun on viileää! Ihan kuin olis pitkästä aikaa vanha kunnon Teukki näpissä. Hömpsöttää paljon enemmän, jaksaa pirun paljon enemmän, on oma-aloitteisempi eikä juokse varjoon makaamaan kesken treenin jne. Touko-syyskuu oli todella hankalaa treeniaikaa kuumuuden takia. Kyllä, myös syyskuulle sattui liian lämpimiä päivä.  Paljon kuuluu ohjelmaan jo temppuja, joissa pitää juosta paljon, ja koira läkähtyy jo muutamasta toistosta. Suu auki ei voi kunnolla haistella, kapula suussa ei voi kunnolla läähättää, ja kaikkea pitäisi vaan koittaa treenata. Oi sitä kesäsateen reimua kun pääsi kunnolla reenaamaan! Mitä huonompi keli, sen innokkaampi Teu. Meitä ei huono keli haittaa ollenkaan, oikein odotaan ulkokisaa kaatosateessa, riemua se meille olisi! Tänä kesänä ei kilpailtu lainkaan, arvioidaan tilannetta ensi kesänä sitten uudelleen.. Vaan on se karva niin nättikin, osaksi siksihän tämä minun rotu on, että pidän sen ulkonäöstä. Ja partikselle kuuluu karvat, enkä millään tahtois karvasta luopua vaikka sitä minulle ehdotellaan. On se niin nättikin.. Ja koska näyttelyissä nyt toistaiseksi käydään, niin ei vielä edes etäisesti harkita uutta kampausta. Onnekkaasti Teuvon karva on erinomaista laadultaan, joten määrästä huolimatta on sen hoito todella helppoa. Ja on se niin nättikin.

Valitettava tosi asia on siis, että Teuvoa on siis siunattu melkoisella määrällä karvaa. Kyllähän partiksella karvaa kuuluu ollakin, eikä Teuvo ehkä edes voittaisi kisaa karvaisuudesta. Mutta koska vanhat jannut oli lähes nakuja Teukkiin verraten, niin en ole ennen tullut ajatelleeksi kuinka paljon se oikeasti haittaa harrastamista, etenkin tokoa. Ehkä myös siksi ajattelen tätä ongelmaa, että ensimmäistä kertaa treenataan selkeästi tavoitteena TVA-titteli. Kuumuus ei ole ainoa haitta, vaan vastaan on tullut useita käytännönongelmiakin.

Yleensä aina ennen kuin lähdetään treenaamaan, laitetaan tukka. Teuvo tietää hyvin mitä tarkoittaa "tule tänne niin laitetaan tukka", silloin tullaan luokse ja laitetaan pää syliin, että voin asentaa mitä ihmeellisempiä ponnarivirityksiä sen päähän. Tokossa on tietenkin erityisen tärkeää myös, että ponnarien värit täsmäävät ohjaajan vaatetuksen kanssa. Teuvo on ilman ponnaria käytännössä katsoen sokea, ihan ei toteudu rotumääritelmän "kulmakarvat kaartuvat ylös ja eteenpäin, mutta eivät ole niin pitkät, että ne peittäisivät silmät kokonaan". Mutta jopa parempi minusta näin, koska nyt kaikki tukka ylettää ponnarille hyvin. Luoksetulon pysäytystä on harjoiteltu heittämällä pallo koiran taa käskyn kanssa samaan aikaan. Erittäin harmillista, jos tukka ei ole hyvin ja koira ei näe, että pallo oikeasti lentää samaan aikaan. Samaten noutokapula ja kaikki tunnarikapulat katoavat joskus mystisesti, jos nurmi sattuu olemaan yhtään pidempää. On siis erittäin tärkeää, että tukka on hyvin. Luoksetulon stopissa ja kaukokäskyissä paino siis todellakin suullisten käskyjen ehdottomassa kuuntelemisessa, korvakarvat saa kuitenkin aina nypittyä ja korvien toimivuutta koulutettua.

Fakiiri Teukki ei tietenkään tietoisesti tee illuusioitaan. Ensimmäinen illuusio kävi jo pentukarvan aikaan luoksetuloa reenatessa, illuusio "seison vaikka pitäisi istua" toimii jo 15 metrin päästä. Sattumalta en kutsunutkaan koiraa luo, vaan palasin palkkaamaan paikalla pysymisestä, niin suureksi yllätyksekseni Teukki seisoi paikoillaan vaikka olin jättänyt sen istumaan. Vaikea on erottaa koiran asentoa kauempaa katsellessa. Nykyisin kyllä katselen hieman tarkemmin ryhtiä, se usein paljastaa jos asento on muuttunut. Myös melko aikaisessa vaiheessa tuli illuusio "olen lonkallani vaikka näytän suoralta" paikkamakuuseen, ja yksinkertaisesti luovuin suoran asennon kriteeristä. Asennon vaihtamisen toki huomaa, mutta ajattelin olevan epäreilua vaatia sitä, jos en aina siihen puutu. Lonkan ottaminen kun kävelen pois, lonkan ottaminen kun satun katsomaan muualle, paljon on mahdollisuuksia siihen, etten näe asennon vaihtumista. Treenattiin inasen korkeampi vire makuuseen eikä lonkka-asento ole aiheuttanut ongelmia. Joskus harvoin Teukki ottaa lonkka-asennon ja huomaankin sen, mutta koska ei ikiniä vaihda asentoa lonkan otettuaan, päätin ettei tätä sotaa sodita.

Kaukokäskyt alkoivat aiheuttaa päänvaivaa melko aikaisessa vaiheessa. Luovuin jo heti alussa toiveesta nähdä molemmat takajalat, kriteeri on ettei Teuvon oikea takajalka saa liikkua. Mitä olen sittemmin kuvannut siirtymiä, niin oikean jalan ollessa paikoillaan, on myös vasen jalka paikoillaan. On todella, todella vaikea huomata jalkojen liike erityisesti seiso-istu siirtymässä, kun reiden karvat tippuu tassun päälle koiran käydessä istumaan. Tähän en ole keksinyt kunnon ratkaisua, harkinnassa on ollut tokosukkahousut (Teuvolle siis, mulla on jo) kuten myös oikean puolen trimmaaminen kaljuksi ;) Helpotin treeniä itselleni ja koiralle opettamalla toistaiseksi niin, että jalka siirtyy selkeästi taaksepäin. Sen pystyy kohtuudella erottamaan. Pikkuhiljaa siirtymä pienemmäksi ja luotto siihen, ettei se kokeessa ja kaukaa kuitenkaan tee niin tarkasti "väärinkään". Tekniikan toimivuus selvinnee ensi kevääseen mennessä.

Sivulle palaamiset jäävissä... Helpottanee sitten EVLssä kun koira ei enää makaa tai istu paikoillaan, vaan saa nousta ohjaajan mukaan. Mutta nyt alemmissa luokissa puolikas piste lähtee lähes aina huonosta loppuperusasennosta. Maahanmeno on niin mahtavan näköinen kun karvat heilahtaa ilmavasti leviten koiran sivuille kauniisti pitkin kenttää. Palaa siihen sitten viereen, yritä olla astumatta karvoille, että koira voi nousta istumaan, kuitenkin niin lähelle, että perusasento olisi suora ja tiivis. Ei muuten onnistu. Onnekseni Teukilla todella on niin paljon karvaa myös leveyssuunnassa, että perusasento näyttää tiiviimmältä kuin mitä se onkaan. Joitain totaalimokia on itselle sattunut, kun epähuomiossa joku karva on jäänyt kengän alle, ja koira pomppaa perusasentoon kauemmas minusta ja paikalle jää muistoksi tukko karvaa. Onneksi Teukki ei ole niin herkkähipiäinen, että karttaisi minun lähelle tulemista tämän takia. Tosin, seuraamisen harjoittelusta takaperin oli pakko luopua, kun siinä astuin ihan jatkuvasti käännöksissä Teukin karvoille, ja se alkoi jo näkyä takaperin seuraamisen väljentymisenä. Zetaa odotellessa näillä mennään eikä muuta voi, tosin kokovartaloranskanlettiä ollaan harkittu.

Suurin osa meidän ongelmista seuraa kyllä myös yksin treenaamisesta. Harrastan tokoa osin juurikin siksi, että sitä on helppo harjoitella myös yksin ilman yhdistyksiä ja aikatauluja. Mutta että näkisi kaiken fakiiri Teukin illuusioista yhdellä silmäparilla, no chance. Tunnari on illuusioista ehkä  minua ohjaajana pelottavin. Jatkoharjoittelussa, kun tehdään jo oikeaa tunnaria, olisi tärkeää tietää, että koira oikeasti tuo oikean kapulan. Mutta kun fakiiri Teukki menee kapuloille ja kumartaa, se peittää koko läjän kapuloita päässä ja korvissa sijaitsevan suunnattoman karvamassa alle, eikä minulle ole mitään tietoa mitä siellä karvojen alla tapahtuu. Peloistani huolimatta, suunnatonta ongelmaa ei meille tästä kuitenkaan ole tullut, luotto kohdilleen ja hyvä alkuharjoittelu niin onnistuu yllättävän hyvin. Kokeilin kyllä kaikenlaista, mm erivärisiä pieniä ponnareita kapuloitten päässä, vaalea violetti vieras ja vaaleanpunainen oma. Sitten ainakin näin heti kapulasta oliko se oma, enkä usko, että koira erotti värejä toisistaan. Päätin kuitenkin melko pian mennä ilman mitään, teen selkeitä kuvioita ja pidän kapulat tarpeeksi kaukana toisistaan, että tiedän aukon jäävän oikealle kohdalle. Tämä on mahdollista ja onnistuu yksin, koska Teuvo ei onnekseni vehtaile kapuloiden kanssa vaan tuo oman heti kun osuu kohdalle, pulassa oltaisiin jos se alkaisi siirrellä kapuloita tai törmäisi niihin mennessään.

Joistain kriteereistä on siis ollut vain pakko luopua. Ja hyvä opetus minulle nipottajana on ollut sekin, että vaikka olen niistä luopunut, on asiat silti mennyt suurelta osin aivan täysin nappiin. Kaikkia sotia ei kuulukaan sotia, ja kuten sanottu, kyllä partiksella karvat pitää olla. "Se näyttää niin kauniilta kun karvat heiluu" on moni tokotoveri sanonut. Se lienee illuusioista parhain, ja uskon kyllä, että tuomaritkin lumoutuvat tästä lähes hypnoottisesti lainehtivasta karva-aallokosta, joka lipuu pitkin kenttää suurella ilolla.

"Up Yours", sano Teukki kun liikkuri kysyi miten se pysähtyy, "Minä pysähdyn mut karvat jatkaa aina matkaa!"

♥ 11.-20.10. Uusi ohjelmaformaatti

Ohjelmaformaatti muutettu viimein EVL-painotteisemmaksi. Ohjattu ja merkki nyt ensin mukana. Oonhan minä joskus tehnyt merkkiä, pentukarvan aikaan, mutta olin silti aika yllättynyt miten helppo juttu se Teukille on. Siellä se pönötti parin toiston jälkeen niin nätisti merkillä että. En ole halunnut reenata ruudun kanssa samaan aikaan, ennen kuin ruutu on melko vahva, ettei sekoile sitten ruutuharjoituksissa törppöjen kanssa. Joskus aiemmin mietin, että opettaisin Teukin menemään merkille sen oikealta puolelta, kun se on vähän vino oikealle ja kääntyy aina sinne. Ajatuksena olisi siis ollut vahvistaa kääntymistä vasempaan päin samalla, tässä kun aikaa on. Luovuin ajatuksesta ja ajattelin että menköön vahvemman puolen kautta. Mutta sitten se mokoma päätti mennä oikealta ja nätisti menikin, joten aloin vahvistaa sitä. "Mäne" on merkkikäsky, en muista miksi se on päätetty niin. Edelleen kääntyy kaikessa muussa oikealle ja juoksee rinkiä myötäpäivään. Vein lelun merkin taakse oikealta puolelta enkä ajatellut että samaa reittiähän se menee. Mutta hyvä näin.

Ohjattu otettiin ohjelmaan myös, oikeaa tehdään ensin. "Tuolta" on käsky kuten Veetilläkin oli, siinä on O niinkuin Oikeasessa ja sillä eroaa "Sieltä" mikä tulee olemaan vasen, siinä on S niinkuin vaSen. En jaksa miettiä missä käytän oikeaa oikeaa ja oikeaa vasenta ja miten koira ne käsittää, niin otin Veetillekin omat sanat tuohon hommaan. Tennispallolla vielä toistaiseksi tätä vain.

Testailtiin hyppynoutoa metallilla ja mitään ongelmaa ei ilmennyt! Ihan yhtä innoissaan kuin minkä tahansa muun kapulan kanssa. Ei ongelmaa nostamisessa, eikä sivulle tuomisessa. Toisinaan metalli ja sorvattu aiheuttaa ongelmaa sivulletuloharjoituksissa, tippuu suusta tosi herkästi kun kapula osuu mun housunlahkeeseen. Pitää muistaa ottaa reenin alkuun näitä kun into on suunnaton, ettei enää käy tiputteluvahinkoja. Ei niitä kyllä hetkeen ole ollut, että ehkä voisi vain koittaa luottaa pyhäkoulupoikaan.

Juoksuseuraamista otettu, juoksuosuudet parantunut ihan kivasti, käännös-vasempaan-liikeseis on aika hyvä, oikealle paljon vaikeampi. Kaiken kaikkiaan hyvin. Hanskakausi alkanut ja sen kyllä huomaa, tuo koira on aina ollut ihan pöpinä mun hanskoihin. Nyt pidetään omaa hanskaa mukana lenkillä, että kun kiltisti tarjoilee asioita niin voidaan ottaa pieni hanskaleikki. Ja minä voin pitää omani käsissä, alkaa olla aika vilpakkaa ilman hanskoja. Seuraaminen on se mitä se tarjoaa mieluiten, ja ollaan sitten lenkillä otettu sivuaskeleita.

T-projekti etenee, hitaasti mutta epävarmasti. Tehdään enää vain suht normaaleja tunnareita ja lisäsin sivulle tuomisen ohjelmaan. Se meinaa tuottaa vähän ongelmia, selkeästi pistää Teukin vähän mietiskelemään ja tekee hieman hitaammin tällä hetkellä. En voi kehoittaa tuomaan sivulle, hetki kun avaan suuni niin kapula tippuu, ilmeisesti odottaa palkkasanaa kun senhän minä aina olen sanonut. Parhaiten on nyt toiminut, että käyn kyykkyyn kun olen lähettäny Teukin tehtävälle ja hymyilen leveästi kun se ottaa oikean. Uskon pyhäkoulupoikaan, että homma nopeutuu kun sivulle tuominen selkeytyy. Pitää myös lisätä ohjelmaan yhden kapulan kanssa pelaaminen, olen jotenkin pelännyt että se loisi tunnariin jotenkin noutofiilistä, mutta ehkä se on nyt niin vakaalla pohjalla, että huoli on turha. Voihan se olla ollut turha ilman sen kummepaa analysointiakin..

Ruutuun pitää alkaa ottaa kunnon häiriötreeniä. Eilen tehtiin niin, että matkalla oli Noelin tunnari, eikä Teukki nähnyt ruudun tekoa ja se oli Helenin tekemä, niin olipa vaikea juttu. "Että mitä piti tehdä?! Täs ois kapuloit, sit ois hyppylöit, sit ois - eiku ei tääl oo mitää, toi A-estekö?!" Autoin perille ja sitten se löytyi kyllä hyvin helposti ja vauhdikkaasti. Tosi kummaa, että koira joka on tehnyt A-esteen ehkä 6 kertaa elämässään (eikä erityisen innokkaasti), meinasi tarjota sitä vaihtoehdoksi.. Tosin putkikin sujui niinku vanhalta tekijältä, eikä sitäkään ole järin montaa kertaa testattu. Aina se menee ruudun sisään, mutta hieman vasempaan laitaan meinaa aina kammeta. Ei ollut merkkaria (merirosvominimerkkiä) mukana, niin tehtiin kaikki toistot ilman mitään helpotuksia.

Kaket aiheuttaa edelleen päänvaivaa. En myös ole itse taaskaan päättänyt strategiaa tarkasti, joten se hieman varmasti vaikeuttaa hommaa molemmille kun tekee taas vähän kaikkea. Selkeyttä tähän. Edelleenkään ei ole hyvä harjoitella seiso-maa ja seiso-istu samalla kerralla. Erilleen ne, ni pääsen nauttimaan oikeasta asiasta kauniisti tarjoiltuna. Ongelmana liian pitkät asennot, maasta seisomaan nousu tapahtuu ilman, että yksikään jalka liikkuu, niin olen opettanutkin. Ongelmana vaan, että asento on aivan kamalan pitkä ja nyt pitäisi opettaa kuitenkin toisin. Seiso-istu on todella hankala, ja etenkin on sitä jos koira on pitkä. Se on kyllä hankala vaikka se olisi lyhytkin. Nyt siis mietin, että lyhennänkö koiraa, opetanko tekemään pituudesta huolimatta, vai molemmat.. Varmaan molempi parempi. Ärsyttää kun en oo ajatellut alusta asti tuota pituutta, minusta oli vain hienoa kun se teki niin somasti kaikki jalat ihan paikoillaan.

Kaket täytynee palata tekemään lähellä koiraa, unohtaa hetkeksi matkan kasvattaminen. Seiso-istu mennän tällä hetkellä vähän pakittamisen kautta. Opetan nyt niin, että se selkeästi liikkuu taaksepäin tehdessään siirtymän. Opetin sen tekemään sen samalla tavalla myös maasta noustessaan, eli RRrok käskyllä maasta istumaan pitää työntää itseään taaksepäin. uskon, että parempi näin, karvat peittää näkyvyyttä niin älyttömästi tässä. Mun on helpompi nähdä että se siirtää jalkaa taa, kuin että se ei siirrä sitä tai siirtää eteenpäin ihasen. Vanha usko siihen, että näin se tajuaa painon siirron taakse ja minä saan palkattua varmemmin. Tiedä sitten miten käy, se selvinnee. Pakitellaan myös rappusia ja noustaan takaperin rotvallin reunalle tekee kaukoja.

Kyllä tämä tästä.. Saisi omat ajatukset selviksi niin ehkä pyhäkoulupojan olisi pikkasen helpompi tajuta minua. Typerä emo kun sekoilee.

♥ T-Projekti ja Kake

9.-10.10. T-Projektin aloitus

Projektipäällikkö: M.Häkkinen
Projektiassistetti: T.Jones
Tarpeisto: T.Häkkinen (iskä, tarviin lisää kapuloita!)
Visuaalinen suunnittelu 10.10.: T.Kurki


Ajattelin tiistaina, että tästäpä tulee kunnon projekti. Oon niin hissukseen menny eteenpäin, että luulin hopun vielä iskevän, kun päätin että kuukaudessa on vedettävä pakettiin tää broggis. Vitut. Eka treeni keskiviikkona, mietin vielä jaksanko mennä kun tuli himpun verran pitkä päivä, kun kasilta olin alottanut työt ja vasta yhdeksän maita läksin kurssien jälkeen hiippailemaan kotiin.. Mutta jaksoin ja kannatti jaksaa. Luovuin kaikesta skräibästä saman tein(paitsi lentskarista kun se on niin söpö ja palikoista, en tiedä miksi) ja laitoin kapulat n. puolentoista metrin säteelle, sisältäen läjän, ympyrän ja rivin. Olin ottanut kaupalta joitain vieraita kapuloita lisäksi, ehkä käytetty joskus, ehkä ei. Pieni nostatus assistentille ja eiku kokeilemaan! Joka kerta tuli oma, ei koske vääriä, ei epäröi, jaksaa haistella tarkasti, ottaa oman heti kun osuu kohdalle! Huraa, huraa!

Treenattiin keskiviikkona terveyskeskuksen parkkiksella, aika jalkakäytävän vieressä lampun alla. Jormalle laitoin tietysti viestiä myöhemmin kun onnistuttiin niin vastaus oli "Tiedän että tunnari onnistu..." Miten niin tietää jo?! No, oli kävellyt meistä ohi kun reenattiin, jatkanut vain matkaa puheluaan puhuen, ja kuullut miten JEI raikui pitkin Kiiskinmäenkatua :) Aika hyvät tokokuplat mulla JA Teukille, kun kumpikaan ei huomannu Jormaa.

Torstaina illalla hiippailtiin taas kotiin reippaasti kaheksan jälkeen, Tiina liittyi seuraan ja mentiin vanhalle kassulle AMK:n pihalle. Hyvät valot oli muuten, vähän riitti hiekallekin valoisuutta. Tunnaria tehtiin laatoituksella heti ekana, pieni nostatus ja iiiso läjä kapuloita levällään vajaan metrin säteellä. Ei meinannu löytyä oma ei sitten millään. Oma oli ringin keskellä, ja jotenkin Teu onnistu aina ohittamaan sen. Mutta pyhäkoulupoika haisteli tunnollisesti, haisteli ja haisteli, kerran katto muhun ja kysyi "Ootko siä nyt ihan varma, että laitoit sen tänne!?" ja jatkoi etsintää. Ja löysi oman, huraa huraa!! Toinen toisto, Tiina valitsi kuusi tunnaria ekasta läjästä, vei ne ja mun oman ympyrään toiseen paikkaan. Teukki matkaan ja omahan sieltä tuli. Tällä kertaa vähän empi ja koski vieresta kapulaa, mutta ei ollut aikomusta tuoda sitä. Kolmas toisto, Tiina vei oman ja kuusi uutta ekasta läjästä riviin toiseen paikkaan. Teu meni hitsin näppärästi rivin toiseen päähän ja lähti käymään riviä läpi, oma oli keskimmäinen ja kun osui sen kohdalle, nappasi heti suuhun ja lähti tulemaan, huraa huraa!!

Lopuks vielä Kaket, joista seiso-istu ei suju, ei mitenkään. Tätä täytää miettiä.. Alkaa olla ainokainen voittajamurhe tuo liike. Tällä hetkellä tehdään rotvallin reunalla ja/tai pakittaen, mutta ei nyt pysyvästi mene jakeluun. Asiaa ei helpota se, että tuosta tuposta on niin kamalan hankalaa nähdä liikkuuko se jalka vai ei. Voi olla syynäkin siihen ettei opi, jos kenties palkkaan epäloogisesti kun en näe kunnolla.. Harkitaan tokosukkahousuja Teukille, ettei karvat peittäis kaikkea näkyvyyttä..

Kävi näin mielettömän söpö asiakas perjantaina, että pakkohan sen kuva on laittaa johonkin. Sitä paitsi tuota pikkuruista kärsää katsellessa unohtuu miten paljon *ituttaa nuo kaket!  :) Röh!

♥ Maksullisissa naisissa..

Tai naisessa pikemminkin, pitkästä aikaa me, ja tällä kertaa koko Rainbow Group, ulkopuolisen koulutuksessa eli Riikka Pulliaisen tarkasteltavana. Mennessä en tiennyt mitä otetaan, mutta siinä vähän katsellessa ja testaillessa palautui mieleen muutama kesken korjaamisen oleva ongelma, joita sitten mietittiin porukalla.

Ensin se noudon palautus. Mennyt hitaaksi, mennyt kaareksi. Ääneen asiaa selittäessäni tajusin, että näin on käynyt varmastikin kun olen korjannut kapulan sivulle tuomista hypyttömäksi, alkuun tämä nimittäin oli tosi hyvä (mutta hypyllinen). Vaihtoehtoina juuri nyt hypytön tai iloinen, valitaan iloinen. Riikan mielestä hyppy ei ollut niiiin kamala. Ehkä sen voisi korjata jotenkin, mutta juuri nyt en puutu tähän ongelmaan millään menetelmällä. Testailtiin ja testailujen tuloksena palataan takaisin vanhaan tuttuun vauhtinoutoon. Pieni uusi kuje jättää koira kapuloineen selin minuun päin ja pyytää nouto siitä. Palkka minun oikealta. Niinkuin ollaan alkuun tehty. Tämä selvä.

Beban käyttöä halusin tehokkaammaksi. Siellä missä se minusta oli kohtuullista, ei se ulkopuolisen silmin ollutkaan.. Lääkkeeksi käännökset juoksussa, juoksu piti ottaa ohjelmaan anyway, ni otetaan ne käännökset samalla. Skarppaa ja tulee hoppu tehdä käännökset, parantunee käyntiinkin. Sivuaskelista joskus keväällä saimme kritiikkiä "niskojen nakkelusta", mutta Riikka ei lähtisi tekemään asialle mitään. Keväällä toisen kouluttajan mielestä se oli kuulemma kamalan näköistä, en itse oikein oivaltanut mikä siinä mätti, niin ei sen kummemmin olla asialle tehty mitään, ja nyt selvisi, ettei tarvitsekaan. Mikäs sen parempaa :) Harjoitusta ne toki kaipaa lisää, ja aiemmasta kamaluudesta seurasi kuitenkin juhuu-palkan opetus vaikka en silloin ongelmaa ihan ymmärtänytkään.

Tunnari. Mun skräibä-tekniikka on toiminut hyvin, mutta kritiikkiä tuli rankasti hitaasta etenemisestä. Tämä on jo plään d, joten olen mennyt varovasti eteenpäin, mutta siis eteenpäin kuitenkin. Nyt tuli potkua persiille, että eteenpäin ja vauhdilla. Tämä selvä. On se nyt uskottava, vaikka kuinka olen vähän jopa vältellyt tämän reenaamista, kun pelottaa. Eteenpäin sano Torstikin lumessa, ja näin se on nyt tehtävä. Piste.

Kiva saada ajatuksia kasaan, jokunen uusi lamppu syttyi. Vaikka samalla muutama vanha varmaan sammui, ei blondin päähän liikaa ajatuksia mahdu kerralla. Kuukauden päästä on osattava tunnari. Haastetta tulee olemaan tarpeeksi kun alkaa olla liian pimeää tunnarille iltaisin, ja minähän tunnetusti ole todella aamuihminen...

♥ AVO Mikkeli 5.10.2014 Kalevankangas

Teukki on nyt saavuttanut ensimmäisen AVO ykkösen, ensiesiintymisellään 5.10.2014 avoimessa luokassa Mikkelissä 194,5p KP ja luokkavoitto. Kuinka mahtavaa! Olin ajatellut, että ollaan semmoinen keskiverto/hyvä/vähän paremman puollella -koirakko, mutta kahdesta viime kokeesta on tullut yli 190pistettä, mehän ollaan siis aivan loistavia! Tästä ei voi mennä kuin alaspäin!

Tuomari Anne Nokelainen on oikein miellyttävä, ehkä joku pieni partisplussa tuli..?! Alusta asti oli hyvä fiilis, ei kamala jännitys, aamupala syöty, normaalit vessakäynnit ym. Ei edes kilpakumppanin koirasta, joka ärisi ja pörisi (ja halusi syödä Teuvon ollessaan niin kovin suurilla kierroksilla) tullut liiallista jännitystä. Koiraa nostatettiin ennen paikkamakuuta ihan turhaan, pikkasen käväisi mielessä, että se vielä ponkaisee makuusta ylös ja syö kaikki. Teuvon alkupalaksi. Ja vaikka tämä onkin suurin pelkoni tokossa, sain sen jotenkin suljettua pois mielestä. Ehkä siksi, että Teuvon ja räyhäriitan välissä oli toinen alkupalaksi kelpaava eläin

Noudon palautus on surkeutunut, se oli ainut asia kokeessa mikä jäi kaivelemaan. Oli niin innokas ennen, sitten jouduin kovistelemaan kapula suussa sivulle hyppimisestä, ja palautus meni surkeaksi. Hyppikööt, sanon minä, täten taas päätän siis, että tätä sotaa ei sodita. Vaikka hyppy tuntuu isolta, niin oikeastihan se ei sitä ole. Pelkäsin, että tulee jossain vielä lirvahtamaan kehän ulkopuolelle jos on oikein reunassa lt:n lopetus, mutta en enää jaksa uskoa niin käyvän. Hypätkööt jos niin mieli tekee, pääasia että näyttää iloiselta. 

Luoksetulon stoppi toimi koulutusta vastaavasti, parantamista on, mutta treeniin nähden oikein mallikas. Seuraamisen haahuilu kanssa hieman ärsyttää, mutta peiliin voi katsoa kun ei ole juoksua treenannut. Otamme ohjelmaan sen heti. Sivulletulot liikkeiden aloituksissa on myös kehässä aina hitaita, treenissä ei juuri ikinä. Mutta niitä treenataan kyllä säännöllisesti, ehkä ajan kanssa korjaantuu, ei ole liian häiritsevä ongelma minulle.

Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen taluttimetta: 9.5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9.5
Luoksetulo: 9.5
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Noutaminen: 9
Kauko-ohjaus: 10
Estehyppy:10
Kokonaisvaikutus: 10
+  tuomarin kommentti "hurmaava" :)

Laitoin kasvattajaa varten fiideon juutuupiinkin:

♥ Kaikki muutos on pahasta.

Lokakuun alusta nousemme uudelle tasolle ja aion nyt alkaa pitää blogia Teukin edesottamuksista, ystävistä ja tokoiluista. Ainakin tällä hetkellä uskon niin. Kaikki muutoshan on kuitenkin pahasta ja kaikki internetvempeleet saatanasta, joten voi olla että palaan tuttuun muumivihko ja värikynät -malliin ennen kuin ehdit sanoa blogspot. Sitä paitsi keskittymis- ja lukihäiriöiselle tämän ulkoasu ja muodostaminen ovat myös saatanasta, joten epäilen himean pinnani kestävyyttä. Ehkäpä pinnaa on kuitenkin silloin tällöin hyvä venytelläkin niin pysyy vetreänä :)